Reijan räsymatto

Toisilta voi saada kivoja ideoita kodinsisustamiseen ja piristämiseen. Usein pienikin juttu innostaa.  Kouvolalainen Netta Shemeikka-Rakkolainen ompeli olohuoneen sohvalle värikkäitä tyynyjä. Miten helppo ja edullinen tapa piristää arkea. Koirakin tykkää.   Porvoolaisen Laura Koivunevan  keltaisessa tiilitalossa on fuksian ja petroolin väriset ovet. Miten ihanaa, miksi oven pitäisi aina olla ruskea?  - Sain Englannin matkalla idean värikkäisiin oviin. Otin RAL-värikartasta sävyn ja ovet teetettiin vuonna 2011. Oli hauska pari vuotta myöhemmin löytää sopivan värisiä lyhtyjä ovien eteen. Lauran kodissa on ihana väriläiskä, ystävän, Heli Tiitisen verhoilema tuoli. Ihanan pirteä!   Lieksalaisen Milka Vitrin kodinssa on uusi pieni väriläiskä, kukallinen jakkara.  - Jakkara on Ikeasta, mutta  vein sen työpaikalleni Kirsikotiin maalattavaksi. Kirsikoti on kehitysvammaisten taiteilijoiden yhteisökoti.  Ensin on pohjamaali, sen päällä kuviot akryylimaalilla ja päällä on lakka.   Jyväskyläläi

Sodankylän Syväjärvellä asuva Anni Tasala , 23, on eläintenhoitaja, joka työskentelee karjanhoitajana maitotilalla. Hän on opiskellut myös koirahierojaksi. Annilla on kaksi koiraa: Viisivuotias Susu on lapinporokoiran ja suomenlapinkoiran sekoitus. Puolivuotias Juksu on dalmatiankoira. Anni on aina tehnyt paljon käsitöitä ja innostui nahkatöistä käydessään nahkatyökurssilla paikallisessa kansalaisopistossa, Revontuliopistossa. - Jo kurssille mennessäni tein kangaspantoja koirille. Piirsin niiden avulla kaavat ja opettelin työstämään nahkaa. Nahkapantojen kaavojen tekoon meni aluksi tosi paljon aikaa, ennen kuin osasin ajatella kaikki mitat oikein. Nahkapantojen teko on tarkempaa työtä kuin kangaspantojen teko ja niihin vaaditaan teollisuusompelukone ja niittien painamiseen niittipuristin. Mutta onhan se jälkikin sitten sen mukainen kun on käyttänyt aikaa suunnitteluun! Anni on sittemmin hankkinut teollisuusompelukoneenkin, jolla pystyy vaivatta surruttelemaan paksujakin materiaaleja. A

Vantaalaisella Pirkko Mattilalla, 68, on aivan ihana, pinkki kesäkoti keskellä metsää Savitaipaleella. - Tämä oli aikoinaan äidin serkkujen koti, ja vietin täällä paljon aikaa lapsena. Kävimme aina täällä heinätöissä. Täällä asui kolme sisarusta, kaksi siskoa ja heidän veljensä. Heillä oli kolme lehmää ja he kasvattivat paljon vihanneksia, olivat aika omavaraisia. Kun he kuolivat, koko omaisuus metsineen, maineen ja mantuineen meni valtiolle, sillä heillä ei ollut testamenttia. Talo oli kolme vuotta tyhjänä, mutta vuonna 2006 Pirkolle tuli mahdollisuus lunastaa se itselleen. Hänelle talolla oli paljon tunnearvoa. - Kun tulin tänne oli tunnelma jotenkin aavemainen. Kaikki huonekalut olivat paikoillaan, matot lattialla ja kukat kuolleina. Toki pesänhoitaja oli vienyt kaikki arvotavarat pois. Vesiputket olivat haljenneet, koska vesiä ei oltu suljettu talveksi. Vaadin tästä korvausta Metsähallitukselta, jonka omaisuutta talo oli. Sainkin puolet remontin kustannuksista, kannatti olla sinnik

Hankin viime kesänä mökille 20-neliöisen aitan, joka tuotiin paikalle kätevästi kokonaisena rekalla. Mökki on kauniin valkoinen sisältä ja päätin heti paikalla luoda sinne ainakin käsityöseinän. Laitan siihen jotain omia käsitöitäni ja ostan myös muiden tekemiä ihania käsitöitä. Nämä Tupu Mentun huovuttamat hahmot ostin monta vuotta sitten, mutta koska niissä ei ollut ripustussysteemiä, homma jäi pitkäksi aikaa puolitiehen. Lopulta yksi hahmo päätyi vanhan puulapion päällä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta virittelin ensin kanaverkkoon ja sitten mökin seinälle. Mökillä  luonnonvalossa on muuten erittäin inspiroivaa valokuvata käsitöitä niin kiven päällä kuin  kannon nokassa.   Ystäväni Sari Fadjukov antoi minulle 18-vuotislahjaksi maalaamansa taulun saatesanoilla, että saat itse hankkia kehykset. No.... Onhan tässä ollut 36 vuotta aikaa, mutta kaikenlaista hommaa on eikä kehyksiä ole vieläkään. Nyt saatiin sentään porattua reikä kiinnitystä varten ja Sarin teos pääsi mökin "taidenu