Reijan räsymatto

Käsityöfriikit innostuvat helposti hyväntekeväisyyskäsitöistä: äiti Teresan peitot, villasukkia sotapojille, sytomyssyjä syöpäosastolle ja vaatteita keskosvauvoille. Uusinta uutta on hypistelymuhvit muistisairaille. Twiddle muff eli vapaasti suomennettuna hypistelymuhvi on kehitelty muuan muassa muistisairaille ja levottomille ADHD-lapsille. Hypistelymuhvi antaa käsille tekemistä, rauhoittaa, palauttaa mieleen muistoja ja aktivoi. Lue myös: Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat Elma Lapin Muistiyhdistyksen tiloissa. Hypistelymuhvin langat, muodot ja koristeet aktivoivat tuntoaistia ja antavat virikkeitä myös näköaistin kautta. Muhvi on helppo tehdä neulomalla, virkkaamalla tai ompelemalla. Margit, 90, ihastui ruusumuhviin.   Joensuun kaupunki yhdessä Pohjois-Karjalan Marttojen kanssa on tehnyt uraa uurtavaa työtä hypistelymuhvien käyttöönotossa. Pohjois-Karjalan Muisti ry:n ryhmissä on pitkään kokeiltu hypistelymuhveja ja tulokset ovat erittäin rohkaisevia. Hypistelymuhvi antaa tekemi

Joka niemessä ja notkossa nimittäin on käsityöläisten työpajoja, neulekahviloita ja lammasfarmeja. Ja luontokin on niin kaunis, että koko pitäisi valokuvatakin! Poimin tässä vain lyhyesti kolme kivaa kohdetta, mutta tarjolla olisi vielä kymmeniä lisää. Englantilaissyntyisellä Judy Kuitusella, 60, on ollut vuoden verran värikäs työhuone-myymälä vanhassa teurastamossa Gölbyn kylässä Jomalassa. Ennen hänen putiikkinsa oli Maarianhaminassa. Myymälä on värikkäästi ja aistikkaasti sisustettu: designkeramiikkaa, tekstiilejä, paikallisia koruja, vintage-myymälä ja pieni kahvila. Teurastamotaustasta kertoo katossa roikkuva lihakoukku. Dreijauspiste on samassa tilassa kuin myymälä. – Olen tehnyt keramiikkaa jo 44 vuotta. Siksi vaihdan mielelläni mallia ja väritystä ja tutkin uusia menetelmiä. En tykkää tehdä pitkiä sarjoja, vaan enemmänkin uniikkituotteita. On hauskaa avata uuni ja yllättyä, että mitä sieltä tuli! Suosituin tuote on muki, niitä menee paljon, Judy kertoo. Miksi lontoolaistyttö t

Vietin kaksi viikkoa Liden & Denzin kielikoulussa Pietarissa. Intensiivisen venäjän opiskelun lisäksi koulussa järjestettiin muutakin ohjelmaa pientä maksua vastaan. Tarjolla oli niin vodka partya kuin kävelyä Dostojevskin jalanjäljissä. Mutta yhtenä iltana oli superkiinnostava työpaja: maalaa oma maatuskanukke. Sitä veti koulussa venäjää ulkomaalaisille opettava Varvara Shironosova , joka opiskelee myös taidetta. Maatuskailtoja on pari kertaa kuussa.  Varvara kertoi aluksi, että maatuskanuket ovat kehittyneet japanilaisista kokeshi-nukeista. Ne syntyivät Tohokun alueella Pohjois-Japanissa viime vuosisadalla puuseppien taidonnäytteenä. Nyt ne ovat suosittuja matkamuistoja. Meitä oppilaita oli viisi, ja me kaikki kävimme innoissamme tehtävän kimppuun Varvaran alustuksen jälkeen. Italialainen Silvia Sidorova mietti ja suunnitteli pitkään omaa maatuskaansa. Hän sekoitti huivin väriin punaista ja mustaa, jotta siitä tulisi hiukan luumunpunainen. Hän tavoitteli kansallispuvun värisävyj

Vietin kaksi intensiivistä viikkoa Pietarissa venäjän kielen kurssilla. Kaupunkiakin ehdin jonkin verran katsella. Aikaisemmillakin käynneillä Pietarissa olen huomannut, että tarjonta käsityön ystäville on aika vähäistä. Toki maatuskoja ja muuta valmista käsityötä on myynnissä, mutta kankaita, lankoja ja nappeja ei satunnainen kulkija löydä. Myös Suomessa suositut kierrätyskäsityöt ovat lähes tuntematon käsite. Niinpä innostuin kovasti, kun näin aamulla telkkarista pietarilaisen 100-kanavan lähetyksessä, että Moikan kanaalin rantaan oli tehty neulegraffiti Pietarin 312-vuotispäivien kunniaksi. Samasta aiheesta oli juttu myös paikallisessa Metro-lehdessä, mutta mitään tarkempaa osoitetta ei mainittu. No, ei auttanut kuin lähteä lehti kourassa Moikaa pitkin kävelemään, ja löysin kuin löysinkin oikean kohdan! Siellä oli paljon turisteja kuvaamassa virkatuilla paloilla peitettyä penkkiä ja takorauta-aitaan tehtyä neulegraffitia. Puunrunkokin oli peitetty virkkauksessa, ja hiukan oli peitel