Reijan räsymatto

Käsityö- ja askartelutarvikkeiden toimittaminen toiselle on melkein yhtä kivaa kuin että tekisin niistä itse jotain. Näin kesällä Facebookin materiaalitori-ryhmässä ilmoituksen, että eräällä teollisuusalueella oli menossa mallinukkeja roskiin. Jäljellä oli enää kaksi miehenpuolikasta ja lähetin miesystäväni hakemaan ne minulle. Suunnittelin päällystäväni nämä 150 cm korkuiset poikaset betonilla ja jollain jännittävällä koristeella. Ne pääsisivät kesämökin pihapiiriin metsään muuten vaan, tai vaikkapa kukkapurkin alustaksi. Mutta sitten tapasin erään ET-haastattelun yhteydessä varpaisjärveläisen Marjut Kauppisen , joka tekee pihalleen niin mosaiikkimiehiä kuin muovileluilla kuorrutettuja torsoja tai käsiä. Hän kutsuu itseään Romurinsessaksi, ja laittaa Facebookin hauskoja kuvia töistään Romurinsessan tekeleitä -sivulle.  Minusta alkoi tuntua, että miehenpuolikkaani pääsisivät parempaan kotiin Varpaisjärvellä muiden torsojen ja mallinukkien pariin. Ongelmaksi tuli logistiikka. Lähettämin

Varkaudessa asuva siperialaissyntyinen Tatiana Kouronen tekee paperimassasta upeita lampunvarjostimia. - Tykkään tehdä monenlaisia käsitöitä, esimerkiksi lamppuja ja nukkeja. Huovutan, neulon ja ompelen myös mielelläni. Rakkaimpia materiaalejanini ovat paperimassa sekä askarteluliikkeissä myytävät fimo- ja darwimassa. Myös puu ja villa kiehtovat minua raaka-aineina. Tatiana oli Barcelonassa asuvan poikansa luona kylässä kesällä 2016. Siellä hän innostui tekemään kaksi naisen mekon mallista lampuvarjostinta paperimassasta. Hän teki myöhemmin kotona Varkaudessakin mekon mallisen lampunvarjostimen. Ne ovat upeita!     - Ensin rakennan rungon eli vartalon sanomalehdestä ja foliosta. Sitten alan liimata siihen sanomalehtisuikaleita tai ruskean paperin suikaleita. Tässä kuluu aikaa, sillä kerroksia pitää olla monta. Ja aina kerrosten välillä torson täytyy antaa kuivua. Kun torso on täysin kuivunut otetaan sisältä sanomalehti ja folio pois. Yksi torsolamppu on Tatianan kotona, kaksi on myyty.

Olen aina tykännyt askarrella itse kortteja. Oikeastaan aina teen ne kierrätysmateriaalista, sillä valmiit pohjat, tarrat ja skräppäysjutut eivät innosta minua. Aloituskuvan kiitoskortit tein tyttäreni ylioppilasjuhlissa käyneille. Teen aina silloin tällöin itse käsintehtyä paperia isoa kasan. Näissä kiitoskorteissa ompelin koneella valokuvan käsintehdylle paperille. Niistä tuli oikein somat ja taatusti persoonalliset. Maitotölkkien lehmät ovat mielestäni tosi söpöjä. Itsellä ei maitoa kulu paljoa, mutta äitini säästää minulle mansikinkuvat. Painan niihin reiät naskalin avulla styroksin päällä ja ompelen korttipohjaan. Ihanan rentouttavaa ompelutyötä telkkaria katsellessa! Kun lehmän taakse laittaa saman sävyisen paperinpalan niin kortti näyttää ihan uudelta.   Minut kutsuttiin juhliin, joissa skoolattiin sekä ylioppilaalle että ammattiin valmistuvalle. Värkkäsin molemmille hattukortin kangaspalasista, napista ja pahvista. Käytetyt postimerkit ovat kivan näköisiä kortissa. Uutta ilmett

Kävin talvella Etelä-Ruotsissa Malmössä. Sieltä löytyi kiinnostavia käsityö- ja kuvataidekohteita. Aivan keskustassa vanhassa kaupungissa on pieni tori, Lilla torg, jonka ympärillä on monta mielenkiintoista liikettä ja taidegalleriaa. Samalla alueella Lilla torgetilla on vanha sisäpiha, Hedmanska gården. Siellä on monta kiinnostavaa käsityöliikettä ja esimerkiksi Malmön Form Design Center, jossa on näyttelyitä ja paikallisten suunnittelijoiden tekemää designia. Kannattaa käydä, katsottavaa on kolmessa kerroksessa ja alakerrassa on mukava kahvila. Siellä on hyvä valikoima taidelehtiä, joita voi lueskella. Samassa pihapiirissä on iso galleria Gustus vanhassa 1500-luvun talossa, jossa kävin kahtenakin päivänä, sillä siellä oli kerraan upeaa ja kohtuuhintaistakin keramiikka. Toimintatapa vain oli hiukan erikoinen. Teoksissa oli tekijän nimi epäselvästi käsin kirjoitettuna. Kun halusin tietää jotain tekijästä, minulle kerrottiin, että ostamalla tuotteen saan taiteilijan nimen. Onnistuin kui