Reijan räsymatto

Romu tai roska ei maailmasta lopu, mutta joillekin tuo loputon jätekuorma on myös inspiraation ja luovuuden lähde. Kristiina "Tikke" Tuura , 63, viettää päivät pitkät erilaisten tilataideteosten parissa, joskus joenpohjia ruopaten, joskus roskalavoja peraten. Työhuoneella on niin sampoopulloja, pääsiäismunien sisäkuplia, piilolinssipakkauksia kuin jugurttipurkkejakin. - Neljä vuotta sitten aloin keräillä muovia ja tehdä niistä töitä. Asuin Meksikossa, hoidin lapsenlapsiani ja tein heidän kanssaan muovista koristeita. Tultuani takaisin Suomeen tein ison, halkaisijaltaan kolmimetrisen kattokruunun erääseen kesänäyttelyyn. Siinä on esimerkiksi pesuainepulloja ja isoja leluja.  Värikkään ja kauniin muovin lisäksi käytän likaista ja haisevaa muovia. Tein esimerkiksi esimerkiksi merestä sukelletusta roskasta installaatioita. Muoviroskaa on helppo hankkia. Ystävät ja sukulaiset säästelevät Tikelle niin pesuainepulloja kuin elintarvikepakkauksia. Lisäksi Tikellä on hovihankkijoita,

  Olo – Mærkbart -näyttely esittelee taideteollisen alan nykytaidetta Suomesta ja Tanskasta. Luvassa on jännittäviä materiaalivalintoja, käsityötekniikoita uudella tavalla sovellettuna sekä persoonallisia oivalluksia. Monet Kouvolan taidemuseossa Poikilossa esillä olevista töistä ottavat kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja maailmantilanteeseen. Esimerkiksi Maiju Ahlgrén ja Ariadna Donner puhuvat töissään turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Läheltä kauas Millefleur Aino Kajaniemen upeat ja herkät kuvakudokset pysähdyttävät minut pitkäksi aikaa niiden luo. Kuvakudoksissa on aitoja hiuksia! - Työskentelyni alkaa aina piirtämällä tavallisella lyijykynällä paperille. Kaikissa kuvakudoksissani on lopullisen teoksen suuruinen luonnos. Asetan sen loimen taakse ja seuraan kutoessani piirroksen viivoja. Kutoessani en noudata perinteistä kuvakudostekniikkaa, joka sisältää lukemattomia historian luomia teknisiä sääntöjä ja rajoituksia. En välitä säännöistä vaan haluan kutoa vapaasti ja nopeast

Voiko värejä olla liikaa? Ei. Voiko räsymattoja olla liikaa? Ei. Voiko kaiken värisiä tekstiilejä, purkkeja ja purnukoita olla liikaa? Ei. Esineillä ei myöskään tarvitse olla käytännöllistä tarkoitusta eikä naisella voi olla liikaa värikkäitä mekkoja. Tätä mieltä on Emmi Laiho, jonka koti on värikäs kuin ilotulitus. Emmi Laiho asuu Tampereen Muotialassa pienkerrostalossa.Noin 50-luvun talossa hänen asunnossaan on noin 50 neliötä. Talolla on oma kiva piha ja kellatiloissa yhteiskäytössä oleva puulämmitteinen sauna. Lähellä on kauniita siirtolapuutarha-alueita, Asunto oli 80-90-luvun ”ilmeessä” ja teknisesti siihen olisi voinut muuttaa heti. Mutta Emmi ei voinut ajatellakaan muuttamista niin tylsään värimaailmaan. - Keittiön kaapit olivat rumat ja kuluneet, eteisen seiniä peittiä kauttaaltaan rapattu roiskepinta, olkkarin katto ja verholauta oli tummaa mäntyä. Tapetit ja seinäpinnat eivät missään huoneessa miellyttäneet. Valtaosan remontista tein itse. Opettelin myös uusia asioita kuten

Taito Shop on vakiokohteeni joka paikkakunnalla. Siellä on aina jotain kivaa, yksilöllistä ja paikallista.  Porissakin suuntasin paikalliseen Taito Shopiin, joka on kivenheiton päässä kävelykadulta ja torilta. Ensimmäisenä silmiini osui hauskat Joco Björneborg -villakintaat, jotka on tehty kierrätysmateriaalista. Kaikki ovat erilaisia! JOCO Björneborg luo sekä miehille että naisille asusteita ja koruja kierrätysmateriaalista yksinkertaisesti mutta leikkisällä ja innovatiivisella tyylillä. Pilke silmäkulmassa.Tuotteet valmistetaan Suomen Porissa. Myös materiaalit hankitaan läheltä, joten merkkiä voi ylpeänä esitellä todellisena "lähituotemerkkinä". Kangasmerkkejä lukuunottamatta valmistettu 99% kierrätysmateriaaleista. Porilainen Katri Marmela on tuotemerkin "äiti". Suuren suosion ovat saaneet retro-henkiset villalapaset, joiden kova kysyntä alkaa jo aikaisin syyskuussa. Uusia tuotteita syntyy tasaiseen tahtiin. Olutpullonkorkista valmistettu Porikoru -rannekoru on s

Kävin toissa kesänä Taidekeskus Salmelan näyttelyssä Mäntyharjulla. Juutuin pitkäksi aikaa saliin, jossa oli hollolalaisen Helena Vaarin töitä. En ole pitkään aikaan nähnyt mitään yhtä taidokasta.  Helena Vaarin työtekniikka on kiehtova: lanka on kuin väri ja neula sivellin. Tekstiilityöt ovat kuin maalauksia, sillä ne ovat todella tarkkoja, jopa valokuvamaisia. Niissä on myös jännää kolmiulotteisuutta, esimerkiksi miehen taskusta pursuava taskuliina  on hauska yksityiskohta. Taiteilijan  aiheita ovat ihmiset, luonto, maisemat ja vaatteet. Hän tutkii valon ja varjojen värejä. Vaate on hyvin veistoksellinen ihmisen päällä. Hän kuvaa kangasta kankaalla, ja kuva saattaa näyttää abstraktilta, kun valot ja varjot antavat perspektiivin teokselle. Pieni lanka on jo itse kolmiulotteinen ja kun lankoja on satoja rinnakkain, kolmiulotteisuus ikään kuin kertaantuu. Kankaat ja langat ovat puuvillaa, viskoosia, silkkiä ja polyesteriä. - Kokeilin vapaata konekirjontaa 2003, kun halusin maalauksellis