Reijan räsymatto

Piipahdin Pietarissa käsityömessuilla 23.-25.3. Nämä craftbazar-messut järjestetään yleensä kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Venäjällä olevista käsityömessuista ja -tapahtumista on melko hankala löytää tietoa netistä. Osaan vähän venäjää, mutta en niin hyvin, että tietäisin oikeita hakusanoja venäjäksi. Eikä näppiksissäni ole edes kyrillisiä kirjaimia! Mutta nyt olen saanut pään auki venäläiseen käsityömaailmaan. Venäjälle matkustettaessa tarvitaan viisumi. Se rajoittaa monen menemistä, mutta minulla on voimassa oleva kahden vuoden viisumi, joten ostin vain junaliput ja varasin hotellin. Talvella Pietariin meno on edullista, junamatkani messuille maksoivat 2 x 39 euroa. Aivan keskustassa oleva hotellini, joka on lähellä messupaikkaa ja pääkatua Nevski prospektia, maksoi vain 25 euroa yöltä. Edullisen hinnan salaisuus on se, että se on neljännessä kerroksessa eikä hissiä ole. Tatiana Kapranova , 42 ja tytär Ludmila Kapranova , 19, myivät Tatianan tekemiä taidokkaita vepsäläisnuk

Kotini on boheemin värikäs, ja siellä on aika paljon esillä käsitöitä. Osa on omia tuotoksiani, osa lahjoja, ja olen myös ostanut joitain hienoja käsitöitä. Tämän rantakivellä seisovan torson tein pari kesää sitten Kankaanpään opiston kierrätyskäsityökurssilla. Torson muoto kiinnostaa minua. Näkymä olohuoneessani on sekalainen seurakunta erilaisia käsitöitä. Vasemmalla on paperilla päällystetty pikkutorso. Sen vieressä on iso torso, jolle tein yhdellä kurssilla hullut vaatteet ja nimesin sen Malmin kansallispuvuksi oman kotilähiöni mukaan. Sen takana on upea puinen lapio, jonka ostin kirpputorilta Isojoella viidellä eurolla. Kiinnitin siihen huovutustaiteilija Tupu Mentun huovutustyön. Nappitaulun ostin tekstiilitaiteilija Eija Pöyryltä ja värikäs taulu on murmanskilaisen taiteilijan tekemä. Virittelin siihen virkatut reunukset, jotka ovat vähän väsähtäneet. Raskaana olevan torson ostin Malmöstä, tekijä on puolalnen. Sen takana oleva rakusavustettu naamio on poikani lapsuudenaikainen t

Löysin eräältä Facebookin käsityöpalstalta tiedon, että Helsingin Pitäjänmäen asemaa vastapäätä on kahvila, jossa on kangaspuut. Tämä kuulostaa niin mahtavalta liikeidealta, että lähdin piipahtamaan Kaffekievarissa. Jo heti ovella aistii kivan, boheemin tunnelman, kuin isokokoinen olohuonen. Kaikki pöydät ja tuolit ovat eriparia, on pirttipöytäkalusteita, plyysisohvaa ja rottinkia. Seiniä ja kattoa koristavat kudotut tekstiilit.  Tiina Launonen toteutti pitkäaikaisen unelmansa avatessaan elokuussa 2017 kahvila Kaffekievarin Pitäjänmäelle. Se on kaupunginosan ainoa kahvila. Arkisin tarjolla on lounasta ja viikonloppuisin aamupala. -  Halusin sellaisen äänimaailman kahvilaan, että mikään ei kolise. Räsymatot ovat tärkessä osassa täällä, sillä olen kutonut niitä kattoon pehmentämään akustiikkaa. Olen juristi, kirjapito- ja lakipalvelu on sekin vielä olemassa. Mutta tässä työssä saa olla luovempi! Kokiksikin opiskelin nuoruudessani. - Kävin Espoossa Leppävaaran kudonta-asemalla kudontakurs

Räsymaton kutominen kangaspuilla on koukuttavan mukavaa, kuin maalaisi kankailla. Sukkulan suihketta, väreillä leikittelyä ja kutomisen iloa. Se on kierrätystä parhaimmassa ja alkuperäisimmässä muodossa, ja siksi ihmetyttää, miksi kudonta-asemilla näkee niin vähän nuoria. Matonkutominen olisi varmaan monen nuoren miehenkin mieleen, kun vain menisi kerran kokeilemaan. Niinpä olin innoissani, kun 24-vuotias Selma-tyttäreni mainitsi, että häntä kiinnostaisi kokeilla matonkutomista. Koska käsityöt ovat oma rakas harrastukseni, niin niiden esitteleminen jälkikasvulle on aivan mahtavaa. Sen verran olen itse käynyt kutomassa mattoja, että tiesin, mikä sopisi hänelle. Helsingissä ei ole kudonta-asemia, vaan pitää mennä pitkälle työväenopiston kurssille. Siellä opetellaan yhdessä loimen laittaminen ja jokainen saa noin viikon kudonta-aikaa. Tämä ei miellyttänyt minuakaan, ja olin varma, että nuori aloittelija ei tästä innostu. Miksi opettelisi hankalan loimen laiton, kun sen palvelun voi ostaa?