Reijan räsymatto

Taloyhtiössämme tehtiin muutaman kuukauden ajan kylppäri- ja saunaremontteja. Roskalava tietenkin kiinnosti minua päivittäin, mutta ainoa sieltä löytynyt askarteluaarre oli jonkun asukkaan pilalle kuivunut saunakiulu. Menin siitä monta kertaa ohi, kunnes keksin, että maalaamalla siitä saa hyvän lahjapaketin saunaolusille! Entiseen käyttöön eli löylyveden säilömiseen tästä ei tosiaa ole mutta muuten kiulu oli ehjä. Minulla on kotona hyvät varastot eri värisiä nopeasti kuivuvia askartelumaaleja. Päätin maalata sen vihreäksi. Nämä maalit ovat usein helsinkiläisessä Tuubi-liikkeessä tarjouksessa kympillä kolme maalia. Sitten ryhdyin maalaamaan keittiönpöydän äärellä. Askartelumaalit eivät haise, kuivuvat nopeasti ja pensselit voi pestä vedellä. Olin kovin tyytyväinen lopputulokseen ja aika pian kiululle tuli käyttöäkin. Mökkinaapurit pyysivät saunomaan, ja saunaoluet oli paljon mukavampi viedä tässä kuin vaikkapa muovipussissa. Emäntä mietti, että vihreä kiulu saattaa saada jatkoa kukkapur

Juvalla Etelä-Savossa rakennettiin aikoinaan jugend-tyylinen puutalo 1910-luvun alussa kunnanlääkärin taloksi. Talo on saanut nimensä Juvan pitkäaikaisen kunnanlääkärin Joel Nuutisen aviopuolison Hildur Nuutisen mukaan. Hilduri toimi lääkäritalona vuoteen 1970 saakka, sittemmin toimistotiloina ja kansalaisopiston käsityöopetuksen tiloina. Nyt siellä on alakerrassa käsityömyymälä ja kahvio. Yläkerran vinttigalleriassa on upea Tarinaryijyt-näyttely, jonne on koottu erikokoisia ryijyjä Juvan käsityöläiset ry:n jäsenten omilta seiniltä ja varastoista. Lisäksi on saatu täydennystä joiltakin yksityishenkilöiltä. Viime kevättalven aikana tehtiin talkoilla 100 nukan miniryijyjä, jotka myös nähdään näyttelyssä. Aloituskuvassa olevan keltaisen nukkamaton on valmistanut Terttu Häkkinen ompelemalla trikookuteen pohjakankaaseen ompelukoneella. Liisa Tarkiainen toi näyttelyyn pienen valkoisen kiikkutuolin , jonka hänen Katri-tyttärensä sai Eino-kummilta 1980-luvulla. Kummi on sorvannut sen itse.   P

Halusin käydä mökkimatkalla Mäntyharjulla katsomassa purettavassa kerrostalossa olevaa Katajainen kansa -taidenäyttelyä. Mieheni ei ole niin taiteen ystävä, mutta sain houkuteltua hänen mukaani sillä, että katsot vaikka rakennustekniikkaa, mitä voisi ja mitä pitäisi noissa asunnoissa tehdä... Hän tuli mukaan, ja koirakin pääsi kulkemaan asunnot läpi. Tämä on todella matalan kynnyksen taidetta, josta jokaisella on jokin mielipide. Sisäänpääsynmaksukin on vapaaehtoinen. Rapuissa on Niina Mantsisen graffiryijyteoksia. Molemmissa rapuissa on hauskasti taiteilijoiden nimet esillä ikään kuin he asuisivat täällä.   En ryhdy sen tarkemmin näkemääni selittelemään, taide puhukoon puolestaan. Mutta näyttely on kiinnostava ja vaikuttavakin. Vanhan kerrostalon tunnelma tuo monelle lapsuuden mieleen: hajut, pitkät rappukäytävät, varastot ja saunaosastot. Jotenkin surullista, että 1980-luvuilla rakennettu vuokratalo puretaan. Remontointi ei kannata, kun parempikuntoisiakin vuokra-asuntoja on kunnassa

Vietin 26-vuotiaan poikani kanssa kymmenen päivää kiehtovassa Kazakstanissa. Lensimme pääkaupunki Astanaan, joka on mielenkiintoinen sekoitus pröystäilevää arkkitehtuuria ja aitoa keskiaasialaista kaupunkia. Pääkohteemme oli kuitenkin vanha pääkaupunki Almaty 1200 km päässä. Kolistelimme sinne junalla 18 tuntia. Yöpyminen avovaunussa 38 muun matkaajan kanssa sujui leppoisasti. Olisin palannut halusta tutkia käsityökauppoja pitkään ja hartaasti, mutta seuralaiseni ei niistä piitannut, joten tyydyin pintaraapaisuun asiaa. Keksimme kuningasidean, että hankimme Almatyn Vihreästä basaarista pojalle puvun. Varmasti sen saisi edullisemmin kuin Suomessa ja ennen kaikkea puvun mukana kulkisi aina hauska tarina sen ostopaikasta. Hänen ylioppilaspukunsa teetettiin aikoinaan reppureissulla Nepalissa.  Basaari on valtavan iso, pieniä myyntikioskeja on satoja. Miesten pukuja myyvät liikkeet olivat hujan hajan muita tuotteita myyvien kauppojen kesken. Mutta aina meitä neuvottiin. Kiva musta puku löyt