Reijan räsymatto

Onko sinulla matka-, telkkari- vai odottelukäsityö? Minun aikani kuluu aina patalapun seurassa. Rakkaan matkakäsityön seurassa aika kuluu kuin siivillä bussissa tai junassa. Pitkäkään odotusaika terveyskeskuksessa ei harmita, jos kassissa on mieluinen virkkuutyö. Telkkarin katsominen ja neulominen on äärimmäisen naututtivaa ”kaksoisuorittamista”. En voisi koskaan katsoa telkkaria tyhjin käsin, se tuntuisi tyhmältä. Mutta viihdykekäsityö ei saa olla liian vaikea, vaan sen pitää sujua siinä sivussa. Se ei myös saa olla liian iso ja painava, vaan mieluiten hidasta nysväämistä, vaikkapa kirjomista. Lentokoneessa on omat kommervenkkinsä, mutta onneksi koukkuja ja puikkoja saa niin bambuisina kuin muovisinakin. Kuinka tylsää lentokentällä olisikaan ilman käsityötä. Patalapputerapiaa Minä olen pitkään virkannut patalappuja junamatkoilla ja silloin harvoin kun tuijotan telkkaria. Ensin virkkaan pari metriä pitkän paksun ketjusilmukkapötkön, jota alan sitoa pylväillä ympyräksi. Kun ympyrä on va

Miten syntyy ET-lehden käsityöjuttu? Tarvitaan idea, hyvä työryhmä ja rivakka ja innostunut toteutus. Ystäväni Saija Flinkkilä tekee silloin tällöin käsityöjuttuja ET-lehteen. Hän luo tuotteen ja ohjeen, minä hoidan kuvaukset. Nyt innostuimme pihlajanmarjakranssin tekemisestä, koska on niin mahdottoman hyvä satovuosi. Mutta juttu ei suinkaan ehdi enää tähän kauteen, vaan se tehdään ensi vuonna julkaistavaksi. Hoidin esivalmistelut pyöräilemällä torstaina etsimässä paikkoja, joissa pihlajanmarjoja olisi paljon ja tarpeeksi matalalla. Ja kohteen piti olla tietenkin jossain tien poskessa, sillä pihalta tai puistosta ei kehtaa napsia. Paikallistin Kehä ykkösen varressa mainion puurykelmän, josta rohmusin mittavan muovipussillisen. Aloin kuitenkin epäillä marjojen riittävyyttä ja lähdin vielä illan pimeydessä "marjaan" kävelytien pientareelle. Tuli outo olo, vähän kuin olisin omenavarkaissa. Nokkosetkin polttivat kinttuni, kun hätäilin pimeässä, että näkeekö taloyhtiön hallitukse

Olen viettänyt jo 12 kesänä vuoden riemukkaimman viikon käsityökurssilla Kankaanpään opistossa Satakunnassa. Olen käynyt esimerkiksi tuftaus-, huovutus-, kierrätys- ja kirjansidontakurssit. On mahtavaa luoda tuntikausia kauniita asioita, ajan kulua ei edes huomaa. Flow-tila on täydellinen. Vuosien saatossa olen huomannut, että käsityöihmisissä on kahdenlaisia tyyppejä. ”Martta” haluaa tehdä hyödyllisiä ja käytännöllisiä asioita, esimerkiksi neuloa sukkia, kutoa mattoja ja ommella vaatteita. Hullutteleva ja hersyvä ”Maria” innostuu materiaaleista ja niiden yllättävästä yhdistämisestä. Vanhasta kattilasta tehdään lamppu tai kulahtaneesta villapaidasta huovutetaan ja kirjotaan käsiveska. Hänelle tärkeintä on luovuus ja tekeminen, tuloskaan ei ole tärkeä. Molemmat tyypit ovat yhtä arvokkaita. Maria voi pitää Marttaa kuivankankeana tyyppinä. Samoin Martta saattaa tykätä, että Marian työt ovat outoja ja ronskin kulahtaneita. Mutta tärkeintä on se, että harrastus rentouttaa ja tuo hyvää mielt