Reijan räsymatto

- Olen tehnyt käsitöitä koko ikäni, mutta lopetettuani säännölliset näyttelijäntyöt vuonna 2012 aloitin käsityöt uudella tarmolla. Luovuus ei suostu jäämään eläkkeelle. Vuokrasin kolmen teatterialalta tutun naisen kanssa työhuoneen, jossa teemme yhdessä tilkkutöitä. Kävelen työhuoneelle joskus neljäkin kertaa viikossa, sillä rakastan värejä ja käsillä tekemistä. Nautin ompelusta, sommittelusta ja erilaisista rytmeistä, jotka väreillä saa aikaan. Tilkkutöissä tykkään erityisesti hirsipuutekniikasta ja kolmioista. Tässä peitossa on 2160 tilkkua, kertoo Marja Packalén.   kuva: Jani Laukkanen Tilkkutäkkinäyttelyssä Helsingin Itäkeskuksen Stoassa on myös puvustaja Tuula Kosken, näyttelijä Liisi Tandefeltin, pukusuunnittelija Kaija Räihän ja lavastaja Riina Ahosen tilkkutöitä. Valmiita töitä on yli 30. Tämä Tuula Kosken ompelema valtavan iso tilkkutyö on ollut lavasteena Helsingin kaupunginteatterissa Auringon leivät -runoesityksessä vuonna 1984. Se oli myös Liisi Tandefeltin Lasimaalaus-kie

Raahen Vihannissa asuva Anita Sarkkinen, 67, tykkää ruusuista ja romantiikasta käsitöissä ja sisustuksessa. - En ole mitenkään ruusun perään kukkana, mutta sen muoto ja värimahdollisuudet innostavat minua moniin kokeiluihin. Ruusun voi tuoda kauniisti esille niin monella tyylillä. Sydän on toinen muoto, josta tykkään. Teen paljon monenlaista käsilläni, mutta lopulta aina palaan ruusuun ja maalaamiseen. Maalaan ja askartelen mielelläni. Minulla on 15 neliön työhuone, jossa on hallittu kaaos. Seiniä kiertää työpöydät, joilla on kaikkea napeista pitseihin. Taulujen maalaaminen alkoi jo lukiossa Keski-Pohjanmaan Halsualla.  Anita kertoo maalanneensa kuvaamataidon tunnilla kubistisen ihmisen. - Käytin mielikuvissani sitä mielen maisemaa, jonka näin, kun minut oli nukutettu eetterillä umpisuolileikkauksessa. Koulumme tauluista oli näyttely ja paikkakunnan eläinlääkäri halusi ostaa tauluni. Muistan saaneeni siitä huikeat 100 markkaa. Siitä lähti innokas maalaaminen ja piirtäminen. Opettaja po

Olin pääsiäisenä mökillä Puumalassa ja Saimaan jää osoittautui mahtavaksi leikkikentäksi. Siinä oli niin vähän lunta, että kävely ja potkukelkkailu onnistui hyvin. Lisäksi koko pääsiäisen paistoi aurinko, joten jäällä tuli oltua tuntikausia. Kun olin aikani potkukelkkaillut ja seisoskellut pilkillä olevan mieheni vieressä keksi "lumitaiteen".  Tallasin Kuomillani eräänalisen jatulintarhan jään päälle ohueen lumikerrokseen ja asettauduin keskelle kuvattavaksi. Sain installaatiooni avuksi myös koiran löhöilemään. Meidän molempien noususta ylös on jopa video.... Aloin nähdä lumen myös mielenkiintoisena alustana maalauskokeiluille. Mökillä ei tietenkään ollut vesivärejä, mutta tilasin ne tyttäreltäni, joka tuli mökkeilemään pari päivää myöhemmin. Ajatuksenani oli maalata joku kuvio vesiväreillä lumeen, mutta huomasin sen heti kuolleena syntyneeksi ideaksi. Lumi vain tarttui pensseliin. Niinpä vaihdoin tekniikan sellaiseksi, että kaadoin pienen määrän vettä purkin kanteen, värjäsi

Piipahdin Pietarissa käsityömessuilla 23.-25.3. Nämä craftbazar-messut järjestetään yleensä kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Venäjällä olevista käsityömessuista ja -tapahtumista on melko hankala löytää tietoa netistä. Osaan vähän venäjää, mutta en niin hyvin, että tietäisin oikeita hakusanoja venäjäksi. Eikä näppiksissäni ole edes kyrillisiä kirjaimia! Mutta nyt olen saanut pään auki venäläiseen käsityömaailmaan. Kirjoitin jo viime viikon blogissani messujen antimista, mutta tässä vielä lisää. Englannin osaajia oli aika heikosti käsityöläisissä mutta kuvassa oleva ukrainalainen Mariia Crozdova puhui niin hyvä englantia, että jäin pidemmäksikin aikaa juttelemaan huovutuksesta. Hänellä ja Jana Serkovskalla on yhteinen työpaja-myymälä Kiovassa Ukrainassa. He käyvät jonkin verran ulkomaillakin messuilla, ennen tätä Pietarin tapahtumaa Saksassa Kasselissa ja Tsekeissä Karlovy Varyssa. Kehuskelin Mariialle, että Suomessa on paljon isoja käsityömessuja, joihin voisi tulla. Mutta sitte