Reijan räsymatto

Minulla täytyy aina olla käsityö, joka mahtuu laukkuun, on aivottoman helppoa tehdä junassa, telkkaria katsellessa tai vaikkapa lääkärille pääsyä odotellessa. Tein pari vuotta patalappuja mutta sitten innostuin virkkaamaan trikookuteesta pannunalusia. Mutta en suinkaan osta valmista ontelokudetta, se olisi todella tylsää. Minä hankin kulahtaneet t-paidat ja reikäiset vauvanvaatteet Facebookin kaupunginosaryhmistä. Ja vanhoja trikoita saa kavereiltakin, ne ovat yleensä ihmisille ongelmajätetä. On hauskaa, kun pannunalusella on jokin tarina. Olin työmatkalla Rovaniemellä enlä voinut ottaa lentokoneeseen saksia. Luotin, että hotellista saa lainaksi sakset. Niin saikin, vaikka ne taisivat olla Pohjanhovin respan ainoat, mutta sain ne kuitenkin. Tämä paita oli jo kiinni menneen kirpparin ilmaislaatikosta kadulta. Nappasin sen innoissani mukaaan, mutta huomasin sen tuoksahtavan hiukan ummehtuneelle. Niinpä pesin sen pikaisesti hotellihuoneen lavuraarissa ja silitin kuivaksi kerroksen silitys

Lappeenrantalainen Leontina Saksa myi neuleitaan ja Latviasta maahantuomiaan värikkäitä villalankoja. Lisää Leontina tuotteita löytyy sivulla www.oksastyle.com. Aloituskuvassa on hänen myyntitiskinsä. Helsinki on aika sivussa Rovaniemen kädentaitomessuista, mutta minun piti nähdä ET-lehden käsityöekstraa varten kaikenlaista hauskaa käsityötavaraa, ja aistia vähän tulevia trendejäkin samalla. Käsityömessut ovat paras paikka tähän tarkoitukseen. Rovaniemen messut olivat minulle juuri passelin kokoiset, yksi urheiluhallillinen myyjiä. Täytyy tunnustaa, että isoiksi paisuneet Tampereen käsityömessut jo vähän ahdistavat minua. Siellä on liikaa väkeä minun makuuni. Niiden pitäisi kestää vaikka neljä päivää, että porukka jakaantuisi eri päiville. Päivi Linnansaari on Taito Lapin hallituksessa, ja työelämässä ollessaan työskenteli yliopistossa tekstiilityön lehtorina. Hän esitteli messuilla Taito-järjestön vuoden tekniikkaa, kirjontaa. - Ajassa nyt on erityisesti käsityön ilo. Sitä pitää ruokk

Kankaanpään opisto Satakunnassa on kesällä kaksi kuukautta täynnä mieletöntä tekemisen iloa aamusta iltaan, sillä samanaikaisesti on meneillään monta erilaista kädentaitokurssia hopeatöistä huovutukseen. Minä olen käynyt noin 15 vuotta kesäkursseilla. Aikoinaan ystäväni kysäisi, että lähtisitkö lasinpuhalluskurssille. Mikä ettei, tuumasin, vaikka lasinpuhallus ei minua mitenkään erityisesti kiinnostanut. Mutta se innosti, että pääsisi viideksi päiväksi kotoa pois pikkulapsiarjesta.  Vuosi vuodelta kesäkurssista Kankaanpäässä tuli yhtä tärkeämpi, vuoden kohokohta. Pikkulapsista tuli aikuisia ja äidit vaan jatkoivat kursseja. On ihanaa saada levittää kaikki aarteensa isoille pöydille.  Tässä on meneillään kierrätyskäsityökurssi. Olemme olleet samantapaisella kurssilla 3-4 kertaa, mutta se ei haittaa mitään. Aina tulee uusia ideoita. Tietokoneen näppiksistä tehtiin mainiot korvikset kierrätyskäsityökurssilla. Kankaanpään kierrätyskeskuksessa oli myynnissä erilaisia tietokoneen sisuskaluja

Olin matkalla Itä-Viron Narvassa huhtikuussa. Se on mukava pikkukaupunki, joka saattaa olla Viron seuraava menestystarina. Presidentti Kersti Kaljulaid nimittäin siirtää syksyllä kansliansa kuukaudeksi sinne ja osoittaa näin arvostusta maansa itäisimmälle kaupungille. Myös Tallinn Music Week -festivaalin järjestäjät tuovat syyskuussa Narvaan festivaalin, jonka päämiljöö on autioituneella Kreenholmin tekstiilitehtaalla. Se sijaitsee saarella keskustan kupeessa. Myös Tallinnan Telliskiven Vaba Lava -teatteri muuttaa syksyllä Narvaan. Narva hakee myös Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2024. Valinta toisi taloudellista nostetta kaupungille, jonka työttömyysaste on korkea. Asukkaista yhdeksän kymmenestä puhuu äidinkielenään venäjää. Viron kolmanneksi suurinta kaupunkia erottaa Venäjästä ainoastaan Narvajoki. Sillan ylittäjä tarvitsee vain viisumin, ja äkkiä hän on naapurimaassa. Matkaa Pietariin on 130 kilometriä, Tallinnaan alle kaksisataa. Kulttuurien risteyskohdissa syntyy usein jotakin l