Pomarkkulaisella Marja-Liisa Alanissillä, 85, on vintillään parisataa itse tehtyä ilmeikästä tonttua
Pomarkkulaisella Marja-Liisa Alanissillä, 85, on aina ollut erityinen suhde tonttuihin. - Olen ommellut jo pienestä pitäen tonttujen vaatteita ja töppösiä. Toki homma oli hiukan jäissä silloin, kun elämä oli kiireistä maatilan emännyyttä. Kun mieheni kuoli vuonna 2002 alkoi elämääni tulla tontun kokoisia koloja. Ensin tein yhden, sitten toisen, ja lopulta viehtymys tonttuihin alkoi kasvaa. Arvelisin, että minulla on nyt parisataa tonttua vintillä. Tonttuja on kaikenkokoisia, -muotoisia ja -ikäisiä. Tyttöjä ja poikia, puisia tonttuja, pehmeitä vanutäytteisiä tonttuja, isonenäisiä tonttuja. Osalla on parta ja villapaita, toisilla lapaset, joillakin rillit. Mutta jokaisella on erilainen ilme. Tonttupuuhat alkavat aina syksyllä puutarhakauden päätyttyä. - Odotan inspistä, menen yläkertaan ja siellä tonttulassa se tulee aina. Voin olla siellä puuhailemassa koko päivän! Ompelen tonttujen vartalot ja vaatteet kirpparilta ostetuista neuleista. Kasvot muotoilen sukkahousuista ja vanusta. Teen