Reijan räsymatto

Puikkomaisterin alias Tiina Kaarelan Pipokirja on aivan superihana ja värikäs, juuri minun makuuni. Useimmat neulekirjat ovat skandinaavisen tyylikkäitä ja harmonisia, harmaita sävyjä ja rauhallista tunnelmaa. Niille on toki paljon kysyntää, mutta mahtavaa, että meille värin ja hulluttelun rakastajillekin on nyt neulomaan kutsuva kirja. Tiina Kaarela kertoo kirjassa tarkkailleensa ihmisten pipoja, ja huomanneensa että suomalainen kiskoo päähänsä todennäköisimmin tylsän harmaan tai mustan pipon. Kaarela sen sijaan  haluaa päähineen herättävän huomiota. - Päähine on oiva keino ilmaista rohkeutta, kohottaa mielialaa, leikitellä ja solmia kontakteja muihin ihmisiin. Tässä kirjassa on kaksi rohkeutta vaativaa pipoa: nimeltään Valtaoja ja Nguyen, Kaarela kertoo. Kirja oli sikälikin yllätys, että otin sen iltalukemiseksi sänkyyn. Käsityökirjoissa on harvoin mitään varsinaista luettavaa, mutta Kaarela on kertonut hauskasti pipojen suunnittelusta ja pipomallina olevista ihmisistä. He ovat suom

Unohda korkkarit, tee blingbling-tennarit. Kolarilainen Jenni Niva käyttää oikeastaan aina tennareita. Kun tuli kutsu juhliin hän päättii uudistaa Converset helmillä. - En halua kärvistellä epämukavissa korkokengissä, mutta tarpeeksi juhlavia lenkkareita ei ole saatavilla. Niinpä tein tennistossut juhlaviksi Pinterestistä saadun idean mukaan, Jenni kerto.  Converse-parin uusi elämä syntyi helposti asioimalla Prismassa. – Ostin kaksi pussia irtoblingejä (4,95 e/pkt) ja käytin lisäksi neljä pakettia timanttitarranauhaa. Yksi paketti maksaa 3 euroa. Lisäksi laitoin kynsitarratimantteja ja helmenpuolikkaita kuumaliimalla. Maalaa mieleiset tossut Espoolainen Aleksi Lydman maalaa kangasväreillä mielettömän upeita, yksilöllisiä kangastossuja. Niissä on mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita ketuista ja koirista rajuihin hahmoihin. Kaikki lähti siitä, että Aleksi kyllästyi mustiin ja ruskeisiin kenkiin, joita oli pakotettu ostamaan itselleen. Hänen kengännumeronsa on nimittäin 52. – Tilasin n

Joensuulainen Eija Sinkkonen , 59, on himoneuloja ja kova tekemään kaikenlaisia käsitöitä.  - Minä neulon, virkkaan, askartelen, ompelen - olen yhdeltä koulutukseltani pukuompelija. Käsityö merkitsee minulle rentoutumista, hyvän mielen tuottamista toisille, uusien ideoiden toteuttamista ja iloa uuden oppimisesta. Eija neuloo tai virkkaa päivittäin telkkaria katsoessaan. Kun istahtaa käsityön kanssa telkkarin ääreen katsomaan lempiohjelmia ja työ edistyy ihan kuin itsestään – ajatukset ovat jossain muualla kun ikävissä asioissa. Hän ompelee lähes joka viikonloppu. Ompelun hermokeskuksessa on sekä ompelukone että saumuri. - Antamani joululahjat ovat 90 %:sti käsitöitä. Villasukat ovat aina olleet mieluinen lahja. Olen tehnyt myös neulottuja tyynynpäällisiä, huovutettuja tossuja, kaulahuiveja ja rannettimia. On ihanaa, kun saa itse tehdyllä käsityöllä toisen ihmisen vilpittömän iloiseksi. - Viimeisin, lähes kyyneleet silmiin nostattanut tilanne oli, kun vein lapsenlapselle 1-vuotislahjaks

Tykkään näperrellä itse kortteja, kun olen menossa juhliin. En tykkää mistään valmiista askartelupaketeista tai onnea-tarroista, vaan korttini saavat olla vähän kotikutoisenkin näköisiä. Aitoa käsityötä siis! Pohjana minulla on aina harmaa kierrätyspahvi, jota saan mlloin mistäkin ilmaiseksi. Siihen on hyvä yhdistää muita värejä. Kun pikkuneiti vietti ristiäisiin, maalasin harmaan pahvin peiteväreillä punaiseksi. Sopivan pinkeistä tapettipalasista muotoilin vanhanaikaiset vaunut. Pahvikortin sisälle liimaan vielä ohuemman paperin, johon kirjoitan onnittelut. Kortin saajasta tuli ristiäisissä Elsa Alissa. Olin menossa kahden nuoren naisen juhliin, Aadan lakkiaisiin ja Annan ammattiin valmistumisen juhliin. Molemmissa korteissa on pohjana samainen harmaa pahvi, jonka päällystin tapetilla. En pidä liimasta, ja siksi ompelin  tapetin kiinni pahviin. Tein ensin naskalilla reiät siihen.  Ylioppilaslakin muotoilin lakanakankaasta, sametista ja napista. Annan kortin koristelin virkatulla kukal