Reijan räsymatto

Raili ja Tapio Alatalo asuvat isännän isovanhempien talossa Isojoella. Tapion mamman Amanda Lyydian henki on läsnä monien vanhojen tavaroiden kautta. Talon uusi puoli sulautuu vanhaan osaan niin hyvin, että ulospäin niitä ei erota toisistaan. –Pidimme vanhaa taloa kymmenen vuotta kesämökkinämme. Kun muutimme tänne vakituisesti vuonna 2006, Tapsa rakensi uuden osan. Vanhan puolen lämpimäksi remontoiminen olisi tuhonnut liikaa vanhaa, Raili kertoo. Kaikkiaan neliöitä on yli 200, mutta Alatalot asuvat uuden puolen sadassa neliössä. Sen alakerrassa on kaksi huonetta, keittiö ja sauna, yläkerrassa yksi iso huone. Tässä kuvassa yhdistetty olohuone-ruokasali. –Vanha puoli on talvella kylmillään kotimuseona, mutta vietämme täällä joulua ja muita talvisia juhlia. Välillä tulemme Tapsan kanssa tänne istuskelemaan keinutuoleissamme. Vihreä on hänen isänsä tekemä, ruskea tuoli on mammani Olga Pauliinan vanha, Raili sanoo. Raili rakastaa kauniita astioita ja käsitöitä, ja niitä piisaa. Hänellä on e

Minua kiinnostaa matkoilla käsityö, ja yritän aina etsiä käsityökauppoja. Usein se on vaikeaa, kun ei tiedä vaikkapa Krakovassa pyöriessä, että miten kysyttäisiin puolaksi huovutusvillaa. Sama ongelma olisi oikeastaan Suomessakin. Jos kysyy kadunmieheltä tai -naiselta, että missä myydään vaikkapa askartelutarvikkeita, ei hän välttämättä tiedä. Parhaat paikat käsityöinformaatiolle ovat tietenkin toiset käsityöliikkeet. On mukavaa yhdistää matkailu ja rakas harrastus piipahtamalla naapurimaiden käsityömessuilla. Käsityömessut ovat hauskoja tapahtumia täällä koti-Suomessa, mutta ulkomailla siihen tulee lisäulottuvuus. On mukavaa yrittää pärjätä vieraalla kielellä rakkaan harrastuksen parissa. Käsityön kieli on kansainvälinen: voi kosketella ihania raaka-aineita, osallistua innostaviin työpajoihin ja ihailla kekseliäitä käsitöitä. Katsomalla saa jo aika paljon selville. Ruotsin ja Viron tapahtumat on helppo googlettaa, koska he päivittävät tietoa myös englanniksi. Ruotsissa järjestetään ne

Pariskunta Hannu Salmisen ja Erja Rädyn työtehtäviin kuuluu tukkisavotta, puiden kuivatus, jyrsiminen ja hiominen, koneiden huolto, nahan leikkaus, ompeleminen ja markkinointi. He nimittäin valmistavat puukenkiä Suomen ainoassa puukenkätehtaassa Myrskylässä. Avioparin lisäksi tehtaalla häärii yksi kokoaikainen työntekijä. Parhaimmillaan syntyi noin 15 000 puukenkäparia vuodessa, nykyisin tehdään vuodessa 5000 paria. - Meillä on ollut Talla-puukenkätehdas 31 vuotta. Lapsemmekin ovat kasvaneet tehtaalla ja myös lapsenlapset viihtyvät täällä pikkuhommissa. Ostimme tehtaan, vaikka kuumin puukenkäbuumi oli silloin jo hiipumassa. Asiakkaita riittää, sillä etenkin sairaaloiden työntekijät ovat tottuneet kulkemaan sorvatuissa puukengissä. Eräs ivalolainen lääkäri on kulkenut 25 vuotta meidän puukengissämme ja tilaa säännöllisesti uudet, Hannu Salminen kertoo.   Tehtaalla on jotenkin kivan kotoisan ja ei-teollisen näköistä. Yleensä tehtaissa ei näe oikeastaan mitään, kun kaikki on niin automa

   Sastamalalainen Eija Rajala päätti pitää omien 50-vuotisjuhlien sijaan yhteisen juhlan miehensä kanssa. Niistä kuoriutui luontevasti 30-vuotishääjuhla, johon Eija halusi tehdä itselleen hääasun omin käsin. - Löysin tämän kivan mallin kirjastoon juuri tulleesta uutuuskirjasta. Se on sopivan yksinkertainen, aina oikein -neuletta ja kaksi samanlaista kappaletta. Lanka on paksua, kutittamatonta akryylilankaa. Ompelin vain sivu- ja olkasaumat yhteen. Ja kaulukseen tein taitto-ompeleet. Olen hyvin viluinen ja juhlat pidettiin marraskuun toinen päivä, joten jonkinlaiset hihat oli keksittävä, Eija kertoo. Hän neuloi samasta langasta "hihattimet" ja niiden suihin vähän röyhelöä. Vaikutelma on juhlava!  Pääkoriste ja kukat on virkattu puuvillalangasta.              Eija Rajala neuloo joka päivä. Käsityöt ovat henkireikä ja terapiamuoto pyörätuolissa istuvalle kädentaitajalle. Neulominen vie ajatukset pois kaikesta kivuista, joita ei voi lääkkeillä taltuttaa. Syy tähän eli diagnoosi