Vauva kangaskaupassa ja pojalle puku basaarista - terkkuja Kazakstanista!

Vietin 26-vuotiaan poikani kanssa kymmenen päivää kiehtovassa Kazakstanissa. Lensimme pääkaupunki Astanaan, joka on mielenkiintoinen sekoitus pröystäilevää arkkitehtuuria ja aitoa keskiaasialaista kaupunkia. Pääkohteemme oli kuitenkin vanha pääkaupunki Almaty 1200 km päässä. Kolistelimme sinne junalla 18 tuntia. Yöpyminen avovaunussa 38 muun matkaajan kanssa sujui leppoisasti.

Olisin palannut halusta tutkia käsityökauppoja pitkään ja hartaasti, mutta seuralaiseni ei niistä piitannut, joten tyydyin pintaraapaisuun asiaa. Keksimme kuningasidean, että hankimme Almatyn Vihreästä basaarista pojalle puvun. Varmasti sen saisi edullisemmin kuin Suomessa ja ennen kaikkea puvun mukana kulkisi aina hauska tarina sen ostopaikasta. Hänen ylioppilaspukunsa teetettiin aikoinaan reppureissulla Nepalissa. 

Basaari on valtavan iso, pieniä myyntikioskeja on satoja. Miesten pukuja myyvät liikkeet olivat hujan hajan muita tuotteita myyvien kauppojen kesken. Mutta aina meitä neuvottiin. Kiva musta puku löytyikin, mutta poika halusi lahkeista hiukan kapeammat, ja niitä piti myös lyhentää. Kommunikoimme myyjän kanssa auttavalla venäjälläni, ja hän kertoi, että lähellä on master, joka hoitaa homman 20 minuutissa. Hän vei meidät sinne. Koko basaarissa ei käy pankkikortti, vaan ainoastaan käteinen. Sitä ei minulla ollut tarpeeksi, mutta myyjä kiersi monet sokkelot kanssamme, että toimiva automaatti löytyi. Hän oli niin avulias ja mukava, että en jaksanut edes tinkiä. Puku maksoi 70 euroa. Ompelutyö maksoi 5 euroa. Näitä ompelijoita oli vaikka kuinka monta, ja muuallakin kaupungissa. Ihmiset toivat ihan pieniäkin asioita korjattavaksi. Olisipa ollut ihanaa teettää joku vaate!

Ja ihan passelilta puku näyttää päällä!

Yllätys kangaskaupassa

Pukuostosten jälkeen olin ansainnut oman hetken kangaskaupassa. Halusin ostaa tiettyä värikästä kangasta, jota oli nähnyt paljon kaupungilla ravintoloiden verhoissa ja kuviota myös maalattuna seinissä. Mutta mikä mahtava yllätys kaupassa olikaan: pieni tyttövauva kapaloituna kangaspakan päällä! Hän oli kyllä paras mainos tuolle kankaalle. Joku lohkaisikin, että onko vauva myytävänä. Ostin leveää kangasta kaksi metriä. Sen hinta oli 750 tengeä metriltä eli hiukan alle kaksi euroa. Se on tekokuitua, en vielä tiedä mitä siitä tekisi. Ehkä tyynypäällisiä, ovikoriste ja jotain muuta pientä.

Samaa kangasta ja kuviota näki monessa paikassa, esimerkiksi tässä ravintolassa hauskan korotetun ruokailupaikan tyynyissä ja patjoissa.

Jos matkalaukussa olisi ollut tilaa, olisin heti paikalla ostanut näitä valmiita patjoja. Ne olisivat kuin luotu keinuun, puutarhatuoleihin tai varapatjaksi. Hinnat olivat naurettavan halpoja, pari kymppiä.

Huovutettuja tossuja, kasseja, huiveja ja liinoja oli kaupoissa paljon.

Pitsimäinen kuvio toistui monissa töissä, esimerkiksi laukuissa, alusissa, liiveissä ja seinävaatteissa.

Kaunista kirjontaa oli niin pannumyssyissä kuin pussukoissakin.

Joskus vielä täytyy mennä matkalle Keski-Aasiaan jonkun käsityöaktiivisen ystävän kanssa, sillä aineksia ja kivoja valmiita tuotteita olisi mukava penkoa ihan ajan kanssa.