Helppo ja kiinnostava näyttely omista käsitöistä? Näin se onnistuu
Suurimmassa osassa Suomen kirjastoja ihan tavalliset ihmiset eli kirjaston asiakkaat voivat järjestää ilmaiseksi taidenäyttelyjä. Olen usein katsellut harrastajamaalaajien töitä, innokkaan luontokuvaajan otoksia ja kerran pysähdyin ihastelemaan kokoelmaan vanhoja lapsuuden leluja.
Olen vuosia miettinyt, että kehtaisiko omista käsitöistä koota näyttelyn. Vai onko se liian arkista, kaikkihan osaavat käsitöitä tehdä... Mutta sitten päätin, että nyt päräytän patalappunäyttelyn käyntiin, sehän ei ota jos ei annakaan.
Otin yhteyttä Helsingin Malmin kirjaston johtajaan Kristiina Vattulaiseen, joka kertoi, että näyttelysermit ovat varattuja jo koko vuodeksi, mutta vitriiniin saisi käsitöitä esille vaikka heti.
Niinpä vietin koko lauantai-illan tekemisen huumassa, kun valitsin 20 mahdollisimman eri sävyistä patalappua ja askartelin niiden taakse tue pahvista ja vanhasta kartasta. Näin patalaput ovat ryhdikkäämmin esillä vitriinissä kirjatukien päällä.
Päätin myös antaa jokaiselle patalapulle R-kirjaimella alkavat nimet. Keksin ne ihan ex tempore, mitään sen syvällisempää ei asiaan liity.
Jotta käsityö tulisi katsojalle elävämmäksi, päätin myös kirjoittaa lyhyen tarinan siitä, minkälaisessa tilanteessa patalappu on virkattu. Minulla oli hyvin hauska lauantai-ilta näitä miettiessä!
Patalapputerapiaa
Rakkaan matkakäsityön seurassa aika kuluu kuin siivillä bussissa tai junassa. Pitkäkään odotusaika terveyskeskuksessa ei harmita, jos kassissa on mieluinen virkkuutyö. Telkkarin katsominen ja neulominen on äärimmäisen nautittivaa ”kaksoisuorittamista”. En voisi koskaan katsoa telkkaria tyhjin käsin, se tuntuisi tyhmältä.
Mutta viihdykekäsityö ei saa olla liian vaikea, vaan sen pitää sujua siinä sivussa. Se ei myös saa olla liian iso ja painava, vaan mieluiten hidasta nysväämistä, vaikkapa kirjomista. Lentokoneessa on omat kommervenkkinsä, mutta onneksi koukkuja ja puikkoja saa niin bambuisina kuin muovisinakin. Kuinka tylsää lentokentällä olisikaan ilman käsityötä.
Minä olen pitkään virkannut patalappuja junamatkoilla ja telkkarin ääressä. Ensin virkkaan pari metriä pitkän paksun ketjusilmukkapötkön, jota alan sitoa pylväillä ympyräksi. Kun ympyrä on valmis, alan kaventaa ja virkkaan samaa kyytiä toiselle puolelle taustan pylväillä ja kiinteillä silmukoilla.
Näitä on ihana tehdä jämälangoista, ja vähän outokin lanka uppoaa kivaksi efektiksi ketjusilmukkapötköön. Varmaan olisi järkevämpää vaikka jumpata tai sivistää itseään kuin virkata patalappuja. Mutta virkkaaminen on niin rentouttavaa: nautin värien yhdistämisestä ja aina uuden näköisestä patalapusta.
Ripeä ja Rihma
Vietin yhden kesälomaviikon Las Palmasissa marraskuussa. Lentokentällä lähtöä odotellessa teimme ystäväni kanssa tietysti käsitöitä. Hän neuloi sukkaa ja minä virkkasin iänikuista patalappuani. Vielä en ole kyllästynyt siihen, sillä lapusta tulee aina erilainen.
Las Palmasin koneessa oli kuusi tuntia aikaa virkata ja jutella. Etukäteen tilattu tarjoussamppanja ja käsityö, siitä alkoi loma hyvin!
Menimme kaverini kanssa joka päivä Las Palmasissa puistoon tekemään käsitöitä. Leikkiviä lapsia, vanhuksia ulkoilemassa, sangriaa lasissa. Elämä kuohui ympärillä ja käsityö kulki käsisissä. Las Palmasissa syntyi Ripeä ja monta muutakin lappusta.
Rihma syntyi, kun olin työmatkalla Joensuussa. Juna jyskyttää sinne 4,5 tuntia mutta eipä hätää. Sain aikani hyvin kulumaan, sillä olin juuri ostanut pari uutta lankakerää! Tuntuu kuin olisin suurenkin aarteen saanut, kun hipelöin niitä. Yhden patalapun virkkaamiseen kuluu nelisen tuntia, ja kaksinkertaiseen lappuun menee lankaa 60–75 grammaa.
Ruusu ja Ruis
Olin työmatkalla tutustumassa norjalaiseen Hurtigruten-laivareittiin. Reissu oli hieno, vaikka sinne päästäkseen piti odotella paljon lentokentällä. Onneksi aika ei tullut pitkäksi, kun käsilaukussa odotti virkkaustyö. Ruusu syntyi Trondheimin lentokentällä ja koneessa matkalla Suomeen.
Mikään ei ole tylsempää kuin parin tunnin odottelu lentokentällä. Mutta jos on mukana käsityö, yhtäkkiä aika tuntuukin ihan hyödylliseltä ja antoisalta. Olin menossa Budapestiin viettämään joulua ja lentokentällä patalapputehtaasta pullahti ulos Ruis.
Raaste
Vietämme silloin tällöin ystävättären kanssa käsityöiltamia. Mikään ei ole rentouttavampaa raskaan työviikon jälkeen kuin ”kattaa käsityöpöytä”. Kaikki ainekset siihen ja molemmat tekevät omiaan. Voidaan olla ihan hiljaakin, puikot vain kilisevät ja mieli rentoutuu.
Rölli ja Riisi
Katselin pari digiboksille tallennettua jaksoa Ville Haapasalon seikkailuja Kaukasiassa ripauksen Voice of Finlandin lauluja. En voisi koskaan katsoa telkkaria tyhjin käsin ja pelkkä virkkaaminenkin tuntuisi oudolta. Kaksoistekeminen on parasta! Syntyi Rölli.
Riisi syntyi Wallanderin varjolla. Tykkään kovasti katsoa ruotsalaisia dekkareita, esimerkiksi Wallanderia ja Beckiä. Lössähdän sohvalle virkkuuni kanssa ja nautin ajasta, jolloin ei tarvitse ajatella mitään ihmeempää ja samalla saa tehdä käsitöitä.
Käy Malmin kirjastossa katsomassa, miltä näyttävät muut lappuset: Rakas, Riemu, Risu, Rokka ja Runko kavereineen. Patalappuja on yhteensä 20. Kaikki ovat näyttelyn jälkeen myynnissä 10 euron kappalehintaan.
Rungon tarina on hauska. Olin tulossa Norjasta Suomen puolelle Näätämöön. Yövyin rajalla, jotta ehtisin kello 8 Ivaloon lähtevään postiautoon ja myöhemmi iltalennolle Helsinkiin. Myöhästyin päivän ainosta bussista, koska kännykkäni olikin Norjan ajassa... Onneksi oli virkkuutyö matkassa, ja neljä tuntia Näätämön K-marketin edessä ei pitkästyttänyt lainkaan. Pääsin kauppaan tavaraa tuovan rekan kyydissä jatkamaan matkaa. Kiitokseksi kyydistä kuski sai patalapun!
Kommentit
Lähetä kommentti