Helena Vaarin konekirjottu teos on kuin maalattu taulu

6.10.16

Kävin toissa kesänä Taidekeskus Salmelan näyttelyssä Mäntyharjulla. Juutuin pitkäksi aikaa saliin, jossa oli hollolalaisen Helena Vaarin töitä. En ole pitkään aikaan nähnyt mitään yhtä taidokasta.

Helena Vaarin työtekniikka on kiehtova: lanka on kuin väri ja neula sivellin. Tekstiilityöt ovat kuin maalauksia, sillä ne ovat todella tarkkoja, jopa valokuvamaisia. Niissä on myös jännää kolmiulotteisuutta, esimerkiksi miehen taskusta pursuava taskuliina on hauska yksityiskohta.

Taiteilijan aiheita ovat ihmiset, luonto, maisemat ja vaatteet. Hän tutkii valon ja varjojen värejä. Vaate on hyvin veistoksellinen ihmisen päällä. Hän kuvaa kangasta kankaalla, ja kuva saattaa näyttää abstraktilta, kun valot ja varjot antavat perspektiivin teokselle. Pieni lanka on jo itse kolmiulotteinen ja kun lankoja on satoja rinnakkain, kolmiulotteisuus ikään kuin kertaantuu. Kankaat ja langat ovat puuvillaa, viskoosia, silkkiä ja polyesteriä.

- Kokeilin vapaata konekirjontaa 2003, kun halusin maalauksellisempaa jälkeä töihin. Se vei mennessään, tällä tekniikalla pystyy tekemään mitä vaan. Sitä ennen tein teokset applikaatiotekniikalla. Ommellessani töitä kaikissa kankaissa on alla tukikangas. Koko työn alla on taustakangas, missä on tukikangas. Joka kohdassa on ainakin 4 kangasta päällekkäin. Käytän palojen kiinnittämisessä usein apuna liimaharsoa, se pitää kankaat hetken paikoillaan. Muutama tikki päälle, niin eipä enää liiku. Jos ompelen pitsiä, niin kirjon sen esim. Solvy-kalvolle. En käytä kirjontakehyksiä koskaan. Kaikki yksiväriset kankaat käyvät. Kankaan väri on tärkein, senhän voi sitten sävyttää kirjomalla, miten haluaa. Mitään sääntöjä minulla ei ole ompelussa, työ tekijäänsä neuvoo. Mutta työn jäljen pitää olla laadukasta, ja se lähtee kestävistä materiaaleista, Helena Vaari kertoo.

Tarinat ja symbolit voivat syntyä maalaustaiteen tavoin kankaalle oli sitten kyse kirkkotekstiileistä tai ompelemalla tehdyistä taideteoksista.

- Tekniikkani tehdä taidetta on kollaasinomaista applikaation ja vapaan konekirjonnan yhdistelmää. Ompelen erilaisia kankaita toisiinsa päällekkäin ja lomittain maalauksellisesti omaa tyyliäni noudattaen, Helena Vaari kertoo.

Helenalla on tavallinen ompelukonen. Tai tällä hetkellä työhuoneessa on pöydällä kaksi Pfaffia.

- Minulla on myös Pfaff Powerquilter 16.0, jolla ompelen vain vapaata konekirjontaa. Mutta liikutan työtä itse koko ajan. Ompelen ilman syöttäjää, vaihdan langan, määrään suunnan ja vauhdin itse, Koneissa ei ole tietokonetta kuvioiden suunnitteluun. Se ei ole minun juttuni. Töissäni jokainen tikki on erilainen ja käsityötä. Isot työt ovat vaikeita liikutella, monesti kangasta pitää rullata koneen varren alle ja vasemmalla on oltava paljon pöytätilaa. Isot työt teen usein parissa osassa ja yhdistän ne jossain vaiheessa.

Vaarin työt näyttävät kaukaa katsottuina maalauksilta. Vasta lähempi tarkastelu osoittaa, että kuvat ovat syntyneet kankaita ja lukuisia erivärisiä lankoja yhdistelemällä. Jokainen tikki on käsityötä. Materiaaleista hän suosii silkkiä, puuvillaa, polyesteria ja viskoosia. Värit vaikuttavat toisiinsa ja sävyjen täytyy olla juuri oikeita, jotta niillä saadaan kolmiulotteinen vaikutelma.

Mutta miten ihmeessä noin upeita kuvia voi ommella?

- Yhdistän ottamiani luonnosvalokuviani kuin kollaaseja, teen tarinan kuvista ja kaavoitan idean ääriviivoiksi. Valitsen kankaat, leikkaan palat, kokoan niistä ´palapelin´ ja käyn ompelemaan sävytyksiä. Lisää kangasta työhön lisää sen mukaan kuin näyttää hyvältä ja kirjon taas. Zoomaan aihetta isoista paloista yksityiskohtiin, pienellä ompelulangalla saa aikaa sekä väripintoja ja graafista viivaa. Lanka on ihana! Siinä on voimaa!

Helena Vaari on valmistunut artesaaniksi 1987 Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksen tekstiilisuunnittelulinjalta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kirkkotekstiileistään. Niitä hän on tehnyt Hollolan, Helsingin Paavalin, Lahden Joutjärven ja Salpausselän, Padasjoen, Hämeenkosken, Siuntion, Haminan ja viimeksi Lappeen Marian kirkkoon.

Kumpia on mukavampi tehdä, kirkkotekstiilejä vai näitä vapaampia teoksia?

- Rakastan tehdä molempia. On suuri kunnia saada tehdä taidetta kirkkoihin, jokainen kirkko on erilainen ja ainutlaatuinen. Työ on sykähdyttävää. Taidetekstiileissä kuva muuttuu kolmiulotteiseksi kankailla ja langoilla, vaikka onkin pinnaltaan melko tasainen. Silkki ja viskoosi tuovat väreihin valon, mattapintainen puuvilla saa tumman varjon syvenemään. Olen ylpeä materiaaleistani! Niissä on pehmeää voimaa. Lankaa menee paljon. Suureen Lappeen kirkon alttarivaatteeseen laskin määrän, siihen meni 10 km ompelulankaa. Suosikkilanka on kirjontaviskoosi, se joustaa vähän, kauniita värejä ja upea kiilto (esim. Madeira). Silkki (Gutermann) ja puuvilla (Coats Cotton) ovat myös hyviä

Onko sinulla jokin unelmien työ, minkä haluaisit vielä toteuttaa? ?

- Haluaisin tehdä teoksia, missä on muotia, historiallisia vaatteita ja ompelullisia yksityiskohtia. Aiheita voisi yhdistää johonkin muuhun, no, en tiedä vielä mihin…Rooman matkalla otin satoja valokuvia taiteesta , rakennuksista ja ihmisistä, niistä saattaa löytyä ideoita. Kangasta kankaalla.