Upeaa tekstiilitaidetta Kouvolassa

 

Olo – Mærkbart -näyttely esittelee taideteollisen alan nykytaidetta Suomesta ja Tanskasta. Luvassa on jännittäviä materiaalivalintoja, käsityötekniikoita uudella tavalla sovellettuna sekä persoonallisia oivalluksia.

Monet Kouvolan taidemuseossa Poikilossa esillä olevista töistä ottavat kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja maailmantilanteeseen. Esimerkiksi Maiju Ahlgrén ja Ariadna Donner puhuvat töissään turvapaikanhakijoiden tilanteesta.

Läheltä kauas

Millefleur

Aino Kajaniemen upeat ja herkät kuvakudokset pysähdyttävät minut pitkäksi aikaa niiden luo. Kuvakudoksissa on aitoja hiuksia!

- Työskentelyni alkaa aina piirtämällä tavallisella lyijykynällä paperille. Kaikissa kuvakudoksissani on lopullisen teoksen suuruinen luonnos. Asetan sen loimen taakse ja seuraan kutoessani piirroksen viivoja. Kutoessani en noudata perinteistä kuvakudostekniikkaa, joka sisältää lukemattomia historian luomia teknisiä sääntöjä ja rajoituksia. En välitä säännöistä vaan haluan kutoa vapaasti ja nopeasti. Käytän pystykangaspuita ja kiinnitän kuteen tavallisella haarukalla. En pyri piilottamaan lointa kuten perinteisessä kuvakudoksessa vaan pidän elävämmästä kankaan pinnasta jolloin voi myös aistia kudoksen rakenteen. Teen kuvia konkreettisista pienistä asioista, hetkistä ja tunnelmista ihmisen elämässä, Aino Kajaniemi kertoo.

- En muista milloin aloin käyttää hiuksia kuvakudoksissa. Tein pieniä veistoksia hiuksista 1990-luvun alussa. Kerään kaikenlaisia materiaaleja ja hiuksia olen saanut sukulaisilta ja omilta lapsilta. En käsittele niitä mitenkään ja kudon ne aivan samalla tavalla kuin muutkin materiaalit. Sisareni joka asuu Sveitsissä toi minulle juuri poikansa vaimon hiuksia.Hän on syntyisin Vietnamista ja hiukset ovat aivan mustia! Olen saanut myös vanhusten harmaita hiuksia. On hyvin luontevaa käyttää hiuksia hahmojeni päässä.

Naisen satulalaukku, löytynyt läheltä Aleppoa. Villa, puuvilla, pellava, pistoja, kirjontaa.

- Oikeasti tämä on löytynyt mielessäni lähellä Aleppoa. Kun kuuntelin radiosta Syyrian kriisistä uutisia, sain idean tehdä vanhanaikaisen satulalaukun, joita ennen käytettiin. Olen aina ihaillut itämaisia mattoja ja tein tämän laukun ristipistoilla, Ariadna Donner kertoo.

Tämä on pystypuissa tehty kuvakudos on nimeltään Surunauha. 22.7.2011 Norjaa ravisteli hirveä joukkumurha, kun terroristi tappoi tappoi 69 nuorta viatonta ihmistä.

- Aloin tehdä surunauhaa pystypuissa. Seuraava vuosi oli murheen vuosi minulle, sillä äitini, mieheni veli ja moni läheinen ystävä poistui tästä maailmasta. Kaiken surun kudoin tähän Surunauhaan, kertoo Ariadna Donner.

Maiju Ahlgren: This in my Finland -yhteisötaideteos. Kuvien pikkulapaset on toimitettu pakolaisleirillä Kreikassa oleville lapsille.

Virkatut lapaset ovat myytävinä. Tuotto menee kokonaan SPR:n katastrofirahastoon. Lapaset on hinnoiteltu käytettyjen tuötuntien mukaan 160-230 euroa.

Syksyllä 2015 Suomeen saapui valtava määrä pakolaisia. Pakolaistulva ja rasistiset some-kirjoittelut herättivät ahdistusta Maiju Ahlgrenissa. Lamaannuksen estämiseksi hän alkoi tehdä lapasia pienille pakolaisille.

- Median välittämät kuvat lapsipakolaisista tai rannalle huuhtoutuneista ruumiista, saivat voimaan pahoin. Kaiken ahdistavan keskellä, halusin tehdä edes jotakin, joka auttaisi pakolaisia. Päätin tehdä lapsipakolaisille lämmittäviä villalapasia. Valitsin materiaaleiksi suomenlampaan ja kainuunharmaksen villan. Suomenlammas ja kainuunharmas ovat suomalaisten lampaiden alkuperäisrotuja.  Värjäsin värivalikoiman, jonka koin ilmentävän huoletonta, rauhallista ja positiivista ilmapiiriä. Virkkasin 50 paria lapasia, jotka oli mitoitettu vauvoille, leikki- ja teini-ikäisille. Lapasissa on tägit joissa on erikielisiä tervehdyssanoja. Vasemmassa lapasessa on läntisen pakolaisreitin, ja oikeassa lapasessa itäisen reitin kielten tervehdyksiä. Ajattelin näiden toimivan ehkä apuna uuteen yhteisöön tultaessa. Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät veivät lapaset Kreikan pakolaisleirille lokakuussa 2016, Maiju Ahlgren kertoo.

Sitä ennen Maiju valokuvasi kaikki lapaset ja teos on nyt esillä Kouvolan Poikilossa. Siellä on myös työpaja 29.10. klo 13–15.30. Maiju opettaa virkkamaan lapasia, kuunnellaan rakkauslauluja ja juodaan kahvia.

- Vähän sellaista ompeluseurameininkiä. Mahdollisesti joku turvapaikanhakija tulee kertomaan oman tarinansa. 

Teos, jonka päältä saa ja pitää kävellä. Eikä haittaa, vaikka se menisi rikki. Keraamikko Kaarina Kuusisto-Lukkarin Ylikävellyt haastaa puhumaan vaietusta aiheesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

 

 

 

Leena Illukan Tervetuloa ja tervemenoa -muotokuvatossut rikkovat perinteisen muotokuvagenren hauskasti ja raikkaasti. Muotokuvatossuissa on kirjontaa, ompelu, lankaa ja villaa. Illukka on tehnyt näitä useita.

- Minulla on krooninen selkäsairaus ja ajoittain tai yllättäen selän välilevyt oireilevat. Kerran tällaisen pitkän sairasajan aikana jouduin lepäämään paljon. Turhaannuin ja kyllästyin. Katsoin jalkojani ja idea syntyi siitä, kun en päässyt muiden luo, niin kirjoin ystäväni,rakkaat luokseni tossuihin. Kirjon ja teen tossut itse.

Leena on pyytänyt ystäviltä kuvaa, missä he ovat eri tilanteissa juhlista arkeen.

- On tärkeätä, että kasvoissa näkyy tunteet, ilot ja surut. Kirjon tossut vapaalla kädellä ilman suunnitelmaa. Tossun muoto lähti siitä, että mielestäni se muistuttaa hiukan pääkalloa

 

 

Riitta Forsmanin Levämeri on tehty palapelin palasista.

 

'

 

Virpi Vesanen-Laukkanen kertoo, että Muodonmuutoksia sai alkunsa, kun lapsenlapsi näki hämärässä huoneessa jotain, mitä hän ei nähnyt.

- Työskentelyn keskeisenä teemana on mummola. Installaatio on syntynyt lastenlasten kanssa. Pehmeät kolmiulotteiset veistokset ovat saaneet vaikutteita surrealisimista. Muotoile niitä taivuttelemalla, ompelemalla ja rypistelemällä.

 

 

 

Ulla Pohjolan Vesi-teoksessa on silkkilankaa, helmiä ja tervattu kauhanpesä

 

Nina Nisonen Kadonneet käsikirjoitukset on tehty hylätyistä vanhoista kirjoista.

Olo – Mærkbart

Yhteispohjoismainen taideteollisen taiteen kiertonäyttely Kouvolan taidemuseo Poikilossa 29.9.2016-8.1.2017. Kesällä 2017 näyttely on esillä Øregaardin museossa Tanskassa.

Poikilo, Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo.

Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu.

Näyttelyyn liittyvät tapahtumat:

Työpaja, vetäjänä Maiju Ahlgrén 29.10. klo 13–15.30, oma virkkuukoukku nro 3–3,5 ja lankaa mukaan
Työpaja, vetäjänä Ulla Sinkkonen 19.11. klo 13–15.30, materiaalimaksu 5 euroa työpajan vetäjälle