Persoonallinen kortti ilahduttaa

Tykkään näperrellä itse kortteja, kun olen menossa juhliin. En tykkää mistään valmiista askartelupaketeista tai onnea-tarroista, vaan korttini saavat olla vähän kotikutoisenkin näköisiä. Aitoa käsityötä siis! Pohjana minulla on aina harmaa kierrätyspahvi, jota saan mlloin mistäkin ilmaiseksi. Siihen on hyvä yhdistää muita värejä.

Kun pikkuneiti vietti ristiäisiin, maalasin harmaan pahvin peiteväreillä punaiseksi. Sopivan pinkeistä tapettipalasista muotoilin vanhanaikaiset vaunut. Pahvikortin sisälle liimaan vielä ohuemman paperin, johon kirjoitan onnittelut.

Kortin saajasta tuli ristiäisissä Elsa Alissa.

Olin menossa kahden nuoren naisen juhliin, Aadan lakkiaisiin ja Annan ammattiin valmistumisen juhliin. Molemmissa korteissa on pohjana samainen harmaa pahvi, jonka päällystin tapetilla. En pidä liimasta, ja siksi ompelin  tapetin kiinni pahviin. Tein ensin naskalilla reiät siihen.  Ylioppilaslakin muotoilin lakanakankaasta, sametista ja napista. Annan kortin koristelin virkatulla kukalla.

Tykkään kovasti postimerkeistä ja käytän niitä paljon askarteluun. Alpo-enoni 80-vuotispäiviä varten askartelin kortin, jossa oli vanha suomalainen postimerkki jokaista hänen ikävuottaan kohden.

Enon juhlissa oli tunnelmaa. Kerran sitä vaan 80 täytetään!

Itse asiassa tein samalla kaavalla, postimerkkien avulla myös adressin tätini hautajaisiin. Valmiit adressit ovat minusta tosi teollisen näköisiä.

Virpin ja Premin häihin halusin pienen kortin paketin päälle. Leikkasin pahvin sydämen malliseksi ja päällystin sen kahdella erilaisella tapetilla.

Korttiaskartelu on tosi kivaa. Mutta ellei kotona ole runsaasti materiaalia, ei siihen innostu. Luovuus lähtee materiaalikasasta ainakin minulle.