Täällä on käsityöihmisten paratiisi – katso kuvat

Käsityötarvikekirppiksellä on ihan oma tunnelmansa, sillä kaikki myyjät ovat samalla aaltopituudella. He rakastavat käsitöitä, hamstraavat ihania ja innostavia raaka-aineita ja hukkuvat kotona pussukoihin. Mutta niistä on vaikea luopua – ja miksi tarvitsisikaan? 


Lisäksi monet tuttavat ja tuttavan tuttavat lahjoittavat heille lanka- ja kangassäkkejä, jotka menisivät muuten roskiin.



Kädentaitomartat on elokuussa Helsingissä perustettu Uudenmaan Martat ry:n alla toimiva käsityöryhmä martoille ja muille kiinnostuneille. Ei siis tarvitse olla välttämättä martta päästäkseen kädentaitomarttoihin. Maaliskuisena sunnuntaina Kädentaitomartat järjesti toista kertaa käsityötarvikekirppiksen Kumpulan kylätilaan. Pöydät menivät heti.



Ilona Laulajainen veti patalappupajaa, johon pääsi kokeilemaan erilaisia virkkaustyylejä. Samaan pöytään istahti myös Tanja Rantanen, joka on Kädentaitomartat-yhdistyksen puheenjohtaja.



– Meillä on kerran kuukaudessa Kässäkahvila-nimellä tapaaminen, jossa on  usein joku vierailija. Esimerkiksi Pitsikirjastaan ja Hyvän mielen vaatekaappi -kirjastaan tunnettu blogisti Rinna Saramäki luennoi aiheesta järkevä vaatekaappi, ekologiset ja eettiset vaatevalinnat. Toukokuussa tulee Anu Hämäläinen puhumaan craftivismistä, kantaa ottavasta käsityöstä, joka on kuin moderni huoneentaulu.


Turkin reissun antimia


Peremmälle, peremmälle. Pöydät notkuvat käsityöherkkuja. Olen itsekin myymässä ystäväni Saija Flinkkilän kanssa. Pöytämme on ihan perällä.



Saija myy turkkilaista kirjontalankaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Hän on rohmunnut niitä matkalaukkuunsa lomamatkalla ja laittaa nyt onnen kiertämään. Ihmiset ovatkin kovin kiinnostuneita tästä valtavan riittoisasta polyesterilangasta.


– Näin Alanyassa rannalla naisen virkkaavan tästä langasta nappikoruja. Hän osoittautui Turkkiin avioituneeksi suomalaiseksi ja neuvoi minulle lankakaupan. Ne ovat aika vaatimattomia, pieni tila ihan täynnä lankaa ja miehet myymässä. Kun kauppa on kiinni, sitä ei kaltereiden takia edes tajua kaupaksi.


Saija kertoo lankarullan maksavan siellä noin 50 senttiä.


– Niitä on ihana rohmuta siellä tuliaisiksi ja vähän raaskin myydä tämmöisissä tilaisuuksissa, vitosella neljä. Iloa on mukava levittää, eihän tämä mitään ansiota tuo.


Isoäidin aarteita


Vieressämme on Maria Korpimäki, entinen kankaiden tukkukauppias. Hän yrittää päästä eroon silkkikankaista, pellavatupsuista ja kaikenlaisesta pienestä tilpehööristä. Oma mieluisin käsityölaji on neulominen ja virkkaus.



– Vedän kädentaitomarttojen Itä-Viron matkan tässä keväällä. Asuin yrittäjänä Virossa 15 vuotta, joten moni paikka on minulle tuttu siellä.


Toinen pöytänaapurimme on Liisa Mahlamäki. Hän liittyi elokuussa Kädentaitomarttoihin, vaikka ei muuten ole martta.


– Olemme vierailleet yhdessä muun muassa Suomen Käsityön ystävissä ja kirjasto kympin 3d-pajassa.  


Liisa myy omia, äidin, isoäidin ja miehen isoäidin vanhoja käsityötarvikkeita. Monille tarvikkeille löytyy tarina. Värikkäitä kitarankantohihnoja Liisa osti jo 70-luvulla.



Parhaan ystävän äiti toi aikoinaan Ranskasta kaikkea maahan ja hänen jäämistössään oli esimerkiksi aivan ihania vyönsolkia.



– Hän olisi heittänyt ne roskiin, ellen olisi ottanut. Myös monet tutut kysyvät minulta, että huolitko käsityötarvikkeita. Ystävän sukulainen toi silkkiä kuolinpesästä, olisi muuten mennyt roskiin! Mutta täältä en saa ostaa mitään, sillä mieheni hakee minut sillä ehdolla, että yhtään ei saa olla lisää tavaraa, Liisa nauraa.



Liisalla on kotona kokonainen laatikollinen 89-vuotiaana kuolleen isoäidin käsin virkattuja, käyttämättömiä pitsejä. Niistä hän ei tietenkään raaski luopua. Mutta myynnissä on isoäidin lankoja ja virkkuukoukkuja.


Vanhat matkalaukut lankoja pullollaan


 Pirjo Kukalla on pöytä yhdessä tyttärensä kanssa.


– Tämä on kiva tapahtuma, mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä. Olen jäsen Kädentaitomartoissa. Viimeksi kun kirppis järjestettiin olin puffassa.



– Opiskelin vanhoilla päivilläni sisustustekstiiliartesaaniksi. Valmistuin 60-vuotiaana! Ei siitä ammattia tullut, mutta mukavaa oli. Suosittelen. Kankaankudonta on suosikkiharrastukseni. Olen eläkkeellä mutta aika kuluu hyvin käsitöiden parissa.




Tuuli Rajavuori on Kädentaitomarttojen sihteeri. Hänen suurin intohimonsa on tuunailu, metallilankatyöt ja vanutetut villapaidat.



– Pakko yrittää päästä jostain tavarasta eroon, sillä eteisen kaappi on ihan täynnä käsityötarvikkeitani. Minulla on pöytä yhdessä äitini Ulla Rajavuoren kanssa. Hänellä vasta käsityötavaraa onkin, kokonainen huone täynnä!



Anne Lempinen päätti tyhjentää hyllystään käsityökirjoja ja tuli tänne.


– Otin käsityön itselleni mukaan, etten ehtisi ostamaan mitään itselleni.


Riitta Männyn pöytä on hauskasti kasattu. Vanhoissa matkalaukuissa lattialla on lankoja ja kankaita.



– Sain tutulta kaksi säkillistä pieniä lankakeriä, joita myyn viiden sentin kappalehintaan eli puoli-ilmaiseksi. Tärkeintä on saada tavara kiertoon.  


Riitta ompelee kangaskasseja ja -pussukoita sekä kutoo sukkia ja lapasia.


– Olen köyhä eläkeläinen ja myyn kirpputorilla kassejani. Japanilaiset ostivat kaikki vanhoista marimekoista tehdyt kassit. Myyn edullisesti, kauppakassi vitosella.


Riitta asun Espoossa, koti on kuulemma kassien taivas ja pussukoiden paratiisi.


– Kuljen julkisilla, rinkka selässä ja kaksi kassia, ja parhaimmillaan kolme kulkuvälinettä. Siinä ei euro tule helpolla! Riitta nauraa.



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loviisalainen Luru Hirva luo muhevan reheviä naisia keramiikasta

Leiki lumella ja vesiväreillä

Tee pääsiäiseksi paperimunat - tarviset vain ilmapallon, sokerivettä ja vessapaperia