Anna, 38, virkkasi uskomattomat bilehaalarit isoäidinneliöistä

Kirkkonummelainen Anna Latvala, 38, sai kutsun juhliin, joihin piti pukeutua 70-luvun tyyliin.

- Saatuani kutsun ajattelin aluksi tehdä isoäidin ruuduista hameen. Mutta mallaillessani neliöitä ylleni päädyin housuihin, koska se kuulosti niin älyttömältä idealta.  Lopulta housut "venyivät" haalareiksi, koska valmiit ruudut tulivat vyötäröltä liian ylös, Anna nauraa.

Haalarin lahkeet on tehty neljästä isosta isoäidinneliöstä, joista Annalla oli kolme  jo valmiina. Hän oli ajatellut tehdä siitä parvekkeelle kesäksi torkkupeiton. Eli torkkupeitosta tulikin haalarit! Ja aikaa meni vain pari viikkoa, koska materiaalia oli jo valmiina.

- Kun virkkasin torkkupeittoa halusin eroon muutamista jämälangoista. Aika pian tykästyin räväkkään väriläiskään eivätkä jämät enää riittäneet.  Lähes koko haalari on puuvillaisesta Bamboo- sekoitelangasta, ja virkattu nelosen koukulla.

Bileasua suunnitellessa Annalla oli tosi hauskaa. Ainoa läsnä oleva makutuomari oli hänen 9-vuotias poikansa, joka on jo niin tottunut äidin älyttömiin keksintöihin, ettei ollut millänsäkään.

- Muutamat ystävät saivat nähdä asusta valokuvia etukäteen, ja kyllä heitä nauratti. Haalari on yhtä aikaa outo ja makee. Puku on tosiaan haalari, siis kaikki yhtä osaa. Etuosa yhdistyy virkatuilla olkaimilla takaosaan, joten pukeminen onnistuu ilman vetoketjuja tai nappeja. Pukuun sopivat kengät ostin kirppikseltä Lohjalta, lasit ja ruskean kiiltävän paidan Espoosta kirppikseltä. Yhteensä maksoi 7 euroa.

Sitten ne juhlat… Kyseessä oli viiden ystävän yhteiset 40-vuotis juhlat. Kaikki 120 kutsuvierasta olivat todella panostaneet upeasti vaatetukseen. Oli paljon leveälahkeisia housuja, värikkäitä paitoja, suuria aurinkolaseja, peruukkeja ja korkeakorkoisia kenkiä. Kerrassaan upeita väriyhdistelmiä!

- Haalariani kuvailtiin lähinnä älyttömäksi, mutta hyvällä tavalla! Vieraammat eivät aluksi uskoneet, että olin tehnyt sen itse. Mutta minut tuntevat eivät olleet yllättyneitä. Asua kuvailtiin "ajan hermolla olevaksi" sillä tämän vuoden Coachella Art –festivaaleilla Californiassa oli ollut paljon virkattuja vaatteita. Tästä en ollut tietoinen. 

- Sain niin paljon kehuja että olin häkeltynyt ja rehellisesti myös yllättynyt. Asu on niin erikoinen, että olisin olettanut sen jakavan mielipiteitä. Ehkä paras kommentti tuli kuitenkin Facebookin käsityöryhmässä: "Ennenku klikkasin kuvan isoks, niin luulin, et kuvassa on Kirka!"

Anna on muuten opettelut virkkauksen youtuben kautta, aika kärsivällisesti harjoitellen.

- Löysin käsityöt uudestaan poikani synnyttyä ja teen käsitöitä paljon, mutta hieman kausiluontoisesti. Lähinnä ompelen ja virkkaan, mutta toisinaan keksin jotain ihan muuta. Käydessäni Intiassa toin sieltä tuliaisena 50 metriä köyttä ja 22 metriä kangasta. Tein köydestä jättiläiskorin ja kankaista verhot. Olohuoneen pöytämme olen tehnyt vanhoista kuormalavoista. 

Uutta kiinnostavaa on työn alla.  Annan hyvä ystävä menee kesällä naimisiin, ja sinne Anna on ajatellut virkata itselleen juhlamekon.

Käsityö on Annalle rakas harrastus, työtä hän tekee myynnin ja markkinoinnin parissa.

- Tällä hetkellä olen opintovapaalla ja opiskelen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Olen liikkuvainen ja energinen, pitää olla koko ajan monta rautaa tulessa. Tylsistyn nopeasti ja siitä syystä pidän projektiluontoisesta työstä/ opinnoista. Siinä suhteessä käsityö on oiva harrastus. Työn tuloksen näkee lähes välittömästi.   Alun perin aloitin käsityöt, koska en malttanut istua sohvalla tekemättä mitään!