Liisa teki isälleen 70-vuotislahjaksi betonisen linja-auton

Porilainen Liisa Myllyniemi, 38, teki isälleen todella persoonallisen 70-vuotislahjan, betonisen linja-auton!


- Isäni Mauno Sorri ajoi lähes 35 vuotta linkkaria. Pisimpään hän oli Narva-Tampere -linjalla ja myöhemmin ajoi myös Punkalaitumen ja Vammalan väliä. Isälle linja-autot on niin rakkaita, että halusin tehdä jotain aiheeseen liittyvää hänelle lahjaksi. Ensin ajattelin linkkarikuvioisia villasukkia, mutta sitten jostain tuli tämä betonibussiajatus. Halusin tehdä hänelle pienoismallin nimenomaan Lauttakylän linjan onnikasta, jota hän ajeli pitkään.



Muottina toimi mainiosti viiden litran jäätelörasia. Betonimassa sai kuivua rauhassa rasiassa kansi kiinni viikon verran pihavarastossa sateelta ja auringolta suojassa. Sitten Liisa otti sen pois muotista ja toi vielä kotiin sisälle kuivumaan viikoksi ennen maalausta. Se melkoisen iso möntti, painaa 8,5 kiloa.



- Renkaille tein muotin leikkaamalla suikaleen muovista, jonka teippasin rinkulaksi. Renkaita kuivattelin muovirinkulamuoteissaan kolme päivää ja toiset kolme päivää sisällä ennen maalaamista, Liisa kertoo.


Liisa toteaa katosta tulleen täydellisen, mutta vähän harmittaa, että lyhyille sivuille jäi ilmakuplia.


- Linjurin nokalla ja perässä on nyt vähän "kiveniskemiä", mutta sellaista sattuu kun paahtaa sorateillä aikataujen perässä. Maalasin linkkurin akryyliväreillä ja lakkasin sen päälle. Renkaat liimasin paikoilleen kontaktiliimalla. Ehkä kuumaliima olisi ollut parempi tähän. Taakse maalasin vanhanmallisen mustan rekisterilaatan, jonka tunnuksena on isän nimikirjaimet ja 70.


 



 


Liisa rakastaa villaa, erityisesti lankana.


- Neulominen on ihanaa, rauhoittavaa ja meditatiivista puuhaa. Olen oikea vilukissa, joten villassa kiehtoo myös sen lämpö ja pehmeys.


Betonitöitä Liisa kokeili ensimmäisen kerran viime syksynä ja puuhailu vei kyllä mennessään.


- Betonista on tullut toinen lempimateriaalini. Ne edustavat ihan ääripäitä: lämmin ja pehmeä villa ja kylmä ja kova betoni.


Liisa on tehnyt betonista niin tonttuja (yli 60 kpl!), kanoja kuin kissojakin. Säkillisestä betonia tulee 6-7 tonttua, kissaa tai kanaa. Sarjatuotanto kannattaa. Ensin tein viiden kappaleen kokeiluerän kanoista, ja niistä tuli hauskoja. 



- Kun kerran sotkee kätensä ja välineet niin voi samalla tehdä useampia kappaleita. Maalaaminenkin on helpompaa sarjatyönä. Ei tarvitse välillä keskeyttää maalausta odotellakseen maalin kuivumista ennen uuden värin lisäämistä. Maalaan työni akryyliväreillä, jotka kuivuvat nopeasti. Jos maalaan useampaa tonttua yhtä aikaa, ehtii ensin maalattu jo kuivua toiseen kertaan maalattavaksi. Ja pian pääsee yksityiskohtien maalaamiseen.


Liisa toteaa, että enemmän tekemällä myös taidot ja tekniikka kehittyvät. On hienoa huomata, kuinka jokainen erä on aina edellistä parempi.


- Varsinkin tontuissani huomaan huiman kehityksen.Luon aina tontuille oman persoonan ja “ID-kortin”, jossa kerrotaan tontun historia. Hassut tarinat ovat kiinnostaneet kovasti ihmisiä. Olen tehnyt mm. sisustajatontun intohimoiselle sisustajalle, tallitontun hevosharrastajalle, ravintoloitsijalle kokkitontun, sairaanhoitajalle hoitajatontun. Joskus tontun persoona syntyy vain katsomalla maalamatonta tonttua. Sukkahousuun valetut tontut ovat kaikki hieman erilaisia. Esimerkiksi pulskan mallisesta tontusta tulee tietysti sokerileipuri. Kerran idea tuli koiralenkillä löytämästäni lehtopöllön sulasta. Syntyi elämäntapaintiaani joka kantaa hatussaan lehtopöllön lahjoittamaa taikasulkaa. Teen tonttuja myös tilauksesta personoituna jollekin tietylle henkilölle.



Liisa on tällä hetkellä työtön. Aikaisemmin  hän oli eläinkauppayrittäjä, mutta joutui luopumaan unelma-ammatistaan surkean taloustilanteen vuoksi.


- Nyt on aikaa harrastaa. Eläimet täyttävät päivästäni ne osat, jolloin en tee käsitöitä. Meillä on kaksi koiraa, kaksi kissaa, kani, afrikkalaisia kääpiöhiiriä, kääpiöpäivägekko, kuningaspyton, kaksi nuolimyrkkysammakkoa, neljä akvaariota ja akaattikotiloita. Koirien kanssa tulee luonnollisesti lenkkeiltyä päivittäin. Lisäksi käyn viikoittain ratsastamassa. Minulla on siis käsitöiden täyteinen eläimellinen elämä! Enimmäkseen teen käsitöitä lahjaksi, mutta  sukulaiset ovat alkaneet tilata minulta tonttuja, kun tulee tarvetta persoonalliselle lahjalle. Minulla on FaceBookissa omat käsityösivut (Tiikeripienen käsityönurkkaus).



Seuraavaksi Liisa haluaa opetella langan kehräämistä ja värjäystä. Haaveissa on myös omien lampaiden hankinta.


 


Isän syntymäpäivä oli 28.8.  Minkälaisen vastaanoton bussi sai?


- Hän oli mielissään lahjasta, ja esitteli ylpeänä linkkariaan juhlissa vieraille. Juhlasalin koristelussa käytimme muitakin betonitöitäni. Jokaisessa pöydässä (18 kpl) oli tekemäni betonitonttu sekä dinosauruksenmuna-tuikkulyhty. Linkkarin lisäksi isä sai tekemäni majakka-lyhdyn (kukkaruukuista kasattu ja maalattu). Linja-auton materiaali herätti kiinnostusta ja yllätti monet. Materiaaliksi veikattiin niin muovia kuin peltiäkin, mutta yritys nostaa 8,5 kiloista linkkaria osoitti olettamuksen vääräksi, Liisa kertoo.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loviisalainen Luru Hirva luo muhevan reheviä naisia keramiikasta

Leiki lumella ja vesiväreillä

Tee pääsiäiseksi paperimunat - tarviset vain ilmapallon, sokerivettä ja vessapaperia