Mummuus virittää käsityöhimot äärimmilleen

 

Kun kuulin tyttäreltäni, että minusta tulee mummu, toivoin toki saavani tehdä jotain pikkuiselle omin käsin. Toisaalta tiedän, että nuorilla äideillä on niin tarkka maku, että summanmutikassa ei kannata alkaa mitään tossuja tai nuttuja värkätä. Jäävät kenties käyttämättä.

Niinpä kerroin tyttärelleni, että virkkaisin tai neuloisin mielelläni vauvalle peiton. Mutta hän saa itse valita mallin ja värin. Lähetin linkin erilaisiin peittoihin joita löytyy tästä blogista monta:  

Tyttäreni valitsi virkatun siksak-peiton, ja otin vielä kuvan langoista, joita minulla oli kotona. Pian pääsin hyvään vauhtiin. Siksak-peittoa on mukava virkata, koska sen ulkonäkö muuttuu koko ajan.

Peitto pääsi heti tosi toimiin, kun kahden päivän ikäistä vauvaa kuskattiin sairaasta kotiin. Mummun sydäntä lämmitti nähdä tämä kuva. 

Tyttäreni odotuksen edistyessä opiskelin Kankaanpään opistossa kädentaitojen ohjaajaksi. Joillain kursseilla syntyi vauva-aiheisia töitä. Huovutuskurssilla oli mukavaa tehdä pienet keltaiset tossut vaikkapa talvella vaunuissa käytettäviksi. Ne oli helppo huovuttaa vanhasta jumppamatosta tehdyn kaavan ympärille.

Samalla kurssilla huovutin myös pieniä palloja käsissä pyöritellen. Kirjoin niitä hiukan ja ompelin pintaan vähän helmiäkin. En ollut tietenkään varma, tykkääkö tyttäreni näistä mutta ainahan niitä voi käyttää mummulavaunujen viihdykkeenä.

Tyttäreni kaavaili vauvan huoneen sisustusta kelta-valko-mustasävyiseksi. Ehdotin, että hän kutoisi itse maton huoneeseen. Minä lupasin hankkia kuteet. Ostin kirpparilta halpoja lakanoita, värjäsin ne pesukoneessa ja revin ne jo kuteiksikin. 

Siten varasin meille Taito Uusimaan Korson-pisteestä viikonloppukurssin. Tytär kutoi harmaan ja mustan sävyisen maton. Minun puissani syntyi sininen matto kuluneista lempilakanoista. Matonkudonta on hyvin meditatiivistä, koska siinä toistetaan samaa liikettä rauhallisessa ilmapiirissä.

Tein viikon tilkkutöitä ja ihastuin carzy quilting -menetelmään, jossa ei olla niin millintarkkoja. Peitossa on hiukan pehmustetta ja tikkaan sen myöhemmin käsin. Tämä peitto pääsee mummulan pinnasänkyyn.  

Kävin aivan ihanassa Liljan lankakaupassa Siikaisten Leväsjoella. Se on kuin karkkikauppa ja siellä päätin virkata vielä toisen vauvanpeiton. Lähetin taas tyttärelle kuvan värikoktailista, ja hän hyväksyi sen. Tätä palapeittoa virkattiin monella junamatkalla ja tylsissä odotustilanteissa. Ja nyt se on pikkuneidin peittona.

Peiton teko alkoi tuntua niin kivalta, että päätin tehdä vielä kolmannenkin. Tuli ostettua pari vuotta sitten Kalevala Cal -yhteisvirkkauslangat, mutta projekti lopahti minulla neljään palaan. Päätin yhdistää ne vauvanpeitoksi.

Kankaanpään opistossa minulla oli viikko puu- ja metallitöitäkin. Innostuin siellä taivuttelemaan kaksi aika krouvin näköistä ja kokoista piparimuottia. Ne ovat kuvaavinaan vauvan bodya ja vaunuja…. Saattaa olla, että nämä jäävät käyttämättä, mutta tekeminen ja vauvan ajattelu oli kivaa. Ja sitähän käsityön täytyy olla, hyvää mieltä tuottavaa puuhaa.

Hyviä käsityöhetkiä niin tuleville kuin nykyisillekin mummoille, ja kaikille muillekin.

terveisin Reija-mummu