14 tuntia käsitöitä - ihana päivä!

On todella ärsyttävää, jos joutuu luopumaan odotetusta käsityötapahtumasta flunssan takia. Podin yhden viikonlopun flunssaa ja vielä seuraavakin viikonloppu meni toipumiseen. Olin kovasti odottanut pääseväni ensimmäistä kertaa Tallinnan käsityömessuille, mutta oli pakko todeta, että toipilaana ei fyysisesti jaksa laivamatkaa.  Päätin  lohduttaa itseäni järjestämällä yksityiset käsityöfestivaalit kotonani vain minulle. Pidin yöpaitapäivän, kuuntelin lempimusiikkiani ja tein erilaisia käsitöitä aamusta iltaan, 14 tuntia. Välillä lähetin kuvia projekteistani käsityöystävälleni, joka kommentoi niitä. Päivä oli lopulta aika kiva, vaikka se ideoitiin pettymyksestä.

Sain lopetetun leipomon jäämistöstä vanhoja kakkuvuokia, joita maalasin ovikransseja varten. Mutta nyt otin käyttöön suojapaperit, joita olin tietenkin säästänyt korttiaskarteluun. Epämääräisesti värittynyt sanomalehtipaperi on todella kaunista.

Käytettyjen postimerkkien aarrearkkukin pääsi taas tutkintaan. Poimin sieltä enkelipostimerkit korvarengasprojektia varten ja satunnaisia merkkejä kortteihin.

Korttien kanssa puuhastelu on todella terapeuttista. Aloitan sen taittelemalla pahveja. Nekin ovat tietenkin kierrätyskamaa, marketeissa käytetään tätä kaunista harmaata ohutta pahvia talouspaperisäkkien alla. Ole napakkana kaupassa ja nappaa niitä ennen kuin menevät pahvipaavoon.

Maalauksen suojapaperista syntyi herkkiä sydänkortteja. Postimerkeistä voi suunnitella loputtomiin erilaisia kortteja. Pelkkä lumiukkokortti on kiva, mutta tykkään myös sellaisista korteista, joissa on paljon erilaisia merkkejä.

Monelle herää ehkä kysymys, että mihin ihmeeseen tarvitsen niin paljon kortteja. Olen ET-lehden toimittaja ja aina lähettäessäni haastateltaville lehden, jossa on heidän haastattelunsa, liitän mukaan terveiseni itse tehdyn kortin muodossa.

 

Toissa jouluna oli markkinoilla erittäin kaunis enkelimerkki. Siinä on samaa henkeä kuin kiiltokuvissa. Laminoin niitä itse tehtyjä korvarenkaita varten. Laminointikone on melko edullinen hankinta, maksaa Biltemassa 26 euroa. Sillä voi  tehdä vaikka muistipelin lahjaksi omista valokuvista.

Pidämme käsityöystäväni Saijan kanssa silloin tällöin käsityösessioita, joissa puuhaamme yhtä sun toista ja juttelemme. Aika ajoin suunnittelemme, että olisi kiva osallistua johonkin myyjäisiin. Mutta paikat ovat niin kalliita ja ihmiset ovat valmiita maksamaan niin vähän käsitöistä, että pitäisi olla vain 5 euron tuotteita myynnissä. Olemme olleet pari kertaa itsenäisyyspäivän aikoihin Kumpulan kylätalon joulumyyjäisissä. Siellä on aina hyvä tunnelma, edullinen pöytä ja jotain on mennyt kaupaksikin. Nyt aiomme tehdä korvarenkaita näistä laminoiduista enkeleistä ja satavuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi myös Suomen lipuista.

Minulla oli kolme kerää Lankavan ihanaa hahtuvaista Naturalia-lankaa, joka on 100 % villaa. Olin pitkään pohtinyt, että mitä siitä tekisi, on niin ihanaa. Pipo olisi jees mutta tulisi kauhea paksu ja saattaisi kutittaakin. Peittoon sitä ei ollut tarpeeksi. Päätin ihan ex tempore virkasta siitä pieniä pallukoita, jotka täytin vanhan tyynyn sisuksella. Varsinkin luonnonvalkoiset tuntuivat ja näyttivät ihanilta. Jostain kummasta syystä mieleeni tuli niistä valkosuklaa. Päätin virkata kaikki palloiksi ja tehdä myöhemmin niistä jotain. Ainakin ovikoristeen aion tehdä pujottamalla niitä pyöröpuikkoihin. Ajatuksena on tehdä lumipallomainen talvikranssi.

 

Minulla on jonkin verran kieroja ja vanhoja puikkoja, joita en käytä koskaan. Suunnittelin niistä ja villapallukoista pannunalustaa. 

Virkkasin 9 pallukkaa nurjalta puolelta kiinni toisiinsa ja ompelin vielä napit tupeksi puikkojen päähän. En ole mitenkään erityisen tyytyväinen tähän, ei pääse jatkoon eli muita vastaavia ei tule. Mutta tekeminen ja suunnittelu oli valtavan hauskaa ja innostavaa. Ja sehän riittää.

Olin varautunut toipilaspäivääni myös lainaamalla kirjastosta kaksi elokuvaa. Katsoin Yves Saint Laurentista ja Georg Otsista kertovat elokuvat ja virkkasin. Olin ostanut kaksi kerää Novitan Hyrrä-lankaa. Kussakin kerässä on 5 eri väriä. Minun virkatssa pipossani vaihteli siis monta väriä, koska käytin siihen sekä liilaa että sinistä hyrrää.

Päiväni oli loppujen lopuksi niin innostava ja kiva, että en harmitellut sitä, että Tallinnan käsityömessut jäivät. Taidan sen sijaan yrittää mennä Martin markkinoille Tallinnaan marraskuussa.