Mitä jäi käteen? Vuoden 2018 kiinnostavimmat kässäkohtaamiset

1. Käsityöalan opiskelu Kankaanpään opistossa

Olen aina tykännyt käsitöistä ja pyörinyt mielelläni aihepiirin parissa niin käsiyötapahtumissa kuin käsityöläisiä haastattelemassa. Omissa käsissäkin on aina käsityö. Pitkään mietittyäni päätin repäistä ja hain töistä opintovapaata. Lähdin Kankaanpään opistoon yhdeksäksi kuukaudeksi opiskelemaan kädentaitojen ohjaajaksi. Tämä ei ole mikään ihan pieni hyppy,  muuttaa 56-vuotiaana satakuntalaiseen pikkukaupunkiin asumaan opiskelija-asuntolassa. Minua helpotti se, että tunsin paikan. Olen nimittäin ollut siellä kesäkursseilla jo 15 kesänä.

Olen realisti enkä tavoittele uutta ammattia, vaan uusia ajatuksia elämästä. Niitä on jo tullutkin runsaasti. Ohjatessasi pieniä askartelutuokioita niin vammaisille, vanhuksille, työttömille, terveille kuin tavallisillekin olen huomannut, että osaan edelleen opettaa. Se on nimittäin peruskoulutukseni, kotitalousopettaja. Kun vielä sain potkut töistäkin kesken opiskelun, niin on äärimmäisen kiinnostavaa suunnitella, mitä kaikkea voisin pyrkiä tekemään opiskelun jälkeen. Olen myös huomannut, että pienellä itselle vieraalla paikkakunnalla on kauheasti uutta ja kivaa tekemistä, kun lähtee reippaasti etsimään sitä.

www.kankaanpaanopisto.fi/

Opetus 1: Lähde rohkeasti etsimään uutta elämässä.

2. Käsityö yhdistää ihmisiä huonollakin kielitaidolla - давай говорить по русски

Piipahdin Pietarissa käsityömessuilla 23.-25.3. 2018. Nämä craftbazar-messut järjestetään yleensä kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Messut olivat ihan Pietarin keskustassa museossa, aika pienimuotoiset mutta sain hyvin kulumaan koko päivän siellä.

Kuvailisin venäjän kielen taitoani lähinnä välttäväksi, sillä pystyn tekemään yhdessä lauseessa kolmen tyyppisiä kielioppivirheitä. En nimittäin välitä uhrata aikaani kielioppiin. Toisaalta mikään ei sulje suutani, ja käytän aktiivisesti ”ralli-venäjääni” matkustellessani naapurimaassa. Sönkkäsin koko päivän venäjää tuolla messuilla, koska juuri kukaan ei osannut englantia. En ole koskaan ennen ollut niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni kuin tuon päivän jälkeen. Osaan paljon paremmin englantia ja ruotsia, mutta niiden puhuminen ei tuo vastaavaa tyydystystä. Päätin, että vielä kerran hakeudun venäjänkieliselle käsityökurssille tai muutaman tunnin masterklassiin, kuten siellä päin käsityötuokioita kutsutaan.

Kuvassa oleva ukrainalainen Mariia Crozdova puhui niin hyvää englantia, että jäin pidemmäksikin aikaa hänen kanssaan juttelemaan huovutuksesta. Hänellä on työpaja-myymälä Kiovassa Ukrainassa.

craftbazar.ru

www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/nukkeja-ja-nalleja-katso-mita-kiinnostavaa-pietarin-kasityomessuilla-oli

www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/huovutusta-ja-kankaanpainantaa-terveiset-pietarin-kasityomessuilta

 

Opetus 2: Huonollakin kielitaidolla pärjää. Avaa suusi ja kokeile.

3. Korsnäsin paidan neulontaa på svenska

Olin viime kesänä juttukeikalla kirjoittamassa matkajuttua ET-lehteen kuudesta ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnasta. Yksi kohde oli hywin ruåtsinkielinen Korsnäs, ja sen kotiseutumuseo. Tapasin siellä kokeneita yhteisneulojia. Ennen pyöröpuikkoja paita tehtiin nimittäin nelisin, jolloin neulominen oli nopeampaa kuin yksin. Yhteistyö on tärkeää, sillä nopean täytyy hidastaa, jotta löytyy yhteinen rytmi ja käsiala pysyy samanlaisena. Villapaidassa yhdistetään neulomista ja virkkausta, kuviointi on runsasta ja värit koreat.

Minulle tuossa käsityötapaamisessa kiinnostavinta oli tutustua ruotsin ja suomen kielten luontevaan blandaukseen, jossa kumpikin puhuu haluamaansa kieltä. Tämä on kuulemma esimerkiksi Vaasassa ihan arkinen käytäntö. Minä esitin haastattelukysymykseni suomeksi, ja vastapeluri vastasi ruotsiksi. Näin homma hoitui nopeasti ja luontevasti.

https://www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/korsnasin-villapaita-neulotaan-perinteisesti-yhteistyona

Opetus 3: Haluan opiskella lisää ruotsia ja matkustaa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

4. Esko, 83, isännöi käsityöliikettään kuutena päivänä viikossa

Parkanolaisen Esko Sirolan, 83, luotsaama käsityöliike Parkanon kehräämö on ihana paikka. Se on täyden palvelun lanka-, kangas-, kude- ja tarvikekauppa. Lisäksi on nallen kuonoa, nahkaniittiä ja kaikenlaista nippeliä ja nappelia nuken silmistä puisiin kynttilänjalka-aihioihin. Olisin voinut viipyä täällä tuntikausia tutkimassa valikoimaa. Mitä täältä ei löydy, sitä ei käsityöntekijä tarvitsekaan! On mahtava päästä joskus koskettelemaan ja tutkimaan käsityötarvikkeita, sillä nykyisin tuntuu, että kaikki on pakko tilata netistä. Helsinkiläisenä kadehdin näitä maakunnissa olevia palvelevia isoja käsityöliikkeitä, jotka puuttuvat pääkaupunkiseudulta täysin. Parkano on Pirkanmaalla noin 85 km päässä Tampereesta. Suosittelen retkikohteeksi! Ryhmätkin ovat tervetulleita, mutta Esko pyytää soittamaan niistä etukäteen, sillä silloin hän hankkii myymälään apukäsiksi entisiä työntekijöitä.

Esko Sirola on oikeasti eläkkeellä, mutta avaa liikkeensä kuutena päivänä viikossa.

- Enemmän tämä on harrastus minulle, ei mitään valtavaa bisnestä. Mutta tykkään palvella asiakkaita ja tiedän mistä tilata, jos joku asiakas haluaa jotain erityistä. Olen toiminut yrittäjänä täällä 1950-luvun puolivälistä, jolloin jatkoin isäni perustamaa liikettä.

Parkanon kehräämö, Kuttikallionkuja 6, 39700 Parkano, puhelin 03 4482204

www.facebook.com/pg/parkanonkehraamo

Opetus 4: Täytyy yrittää pitää itsensä niin hyvässä kunnossa, että olisi Eskon ikäisenä yhtä vireä. Ehkä se onnistuu käsitöillä...

5. Liljan lankakauppa on kuinvärikäs karkkipuoti keskellä metsää

Terveisiä Siikaisten 190 asukkaan Leväsjoen kylästä! Paikka on "vähän" sivussa, sillä esimerkiksi Poriin on 43 km ja Tampereelle 127 km. Mutta käsityöihmiset löytävät tänne peltojen keskelle tiensä, sillä Liljan lankakauppa on aivan superihana, kuin karkkikauppa!  Kolmen tien risteyksessä oleva vanha kyläkauppa sai uuden elämän sympaattisena lankakauppakahvilana vuonna 2014. 

Pauliina Lilja, porilainen kaupunkilaistyttö päätyi parikymmmentä vuotta sitten Liljan tilalle maajussin morsiameksi. Ajan mittaan maatyöt vähenivät ja ikänsä käsitöitä harrastanut Pauliina toteutti haaveensa oman lankakaupan perustamisesta ja itsensä työllistämisestä. Puoti on ihanasti remontoitu ja tapetoitu. Pauliina on koko ajan läsnä asiakkaille, ja kiireettömyys huokuu hänestä.
– Moni ihan villiintyy täällä kaupassa kauniiden lankojen keskellä. Aika yleinen toive on, että saisinko tulla tänne joskus illalla vaikka järjestelemään lankoja. Olisi ihanaa olla täällä yöpaita päällä, juoda lasi viiniä ja katsella lankoja, Pauliina nauraa.

www.liljanlankakauppa.fi

https://www.facebook.com/liljanlankakauppa/

https://www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/liljan-lankakauppa-kuin-makean-varikas-karkkipuoti-keskella-metsaa

Opetus 5: Älä koskaan aliarvioi pienten paikkakuntien tarjontaa. Sieltä voi löytyä helmiä.

6. Marja-Liisan tontut ovat ihanan ilmeikkäitä ja persoonallisia

Pomarkkulainen Marja-Liisa Alanissi, 85, on ommellut parisataa tonttua. Niitä on kaiken kokoisia, -muotoisia ja -ikäisiä. Tyttöjä ja poikia, puisia tonttuja, pehmeitä vanutäytteisiä tonttuja, isonenäisiä tonttuja. Osalla on parta ja villapaita, toisilla lapaset, joillakin rillit. Mutta jokaisella on erilainen ilme.

Ihastuin niin Marja-Liisan tonttuihin, että halusin ne jonnekin lapsien ihailtavaksi. Ryhdyin siis kuratoimaan tonttutaidetta! Sain tontut esille Kankaanpäässä tyhjillään olevaan kenkäkauppaan yrittäjien joulutapahtumaan. Tonttula oli auki viitenä päivänä ja siellä kävi paljon ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia. Marja-Liisa oli itsekin usein paikalla. Oli hienoa tutustua Marja-Liisaan, organisoida näyttely ja vielä nähdä vierailijoiden innostus.

https://www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/pomarkkulaisella-marja-liisa-alanissilla-85-vintillaan-parisataa-itse-tehtya

Opetus 6: Luota vaistoosi. Jos uskot jonkin tapahtuman organisoinnin kannattavan kaikesta vaivasta huolimatta niin tee se.  

 

7. Helsingin Kaapelitehtaalla on kässäfestarit toukokuussa 2019

Tapasin sattumalta kaupungilla vanhan tuttuni Mira Ekosen, joka on pitkän linjan kädentaito-opettaja, kässäyrittäjä ja tällä hetkellä opiskelee vielä kulttuurikintuottajaksi. Hän mainitsi suunnittelevansa keväällä 2019 kässäfestareita Kaapelitehtaalle. Tarkoitus olisi luoda ihan uudenlainen, toiminnallinen, osallistava ja luova kädentaitotapahtuma.

Innostuin valtavasti ja pyysin Miralta, että saisinko tulla mukaasi pikkuapulaiseksi ideoimaan ja suunnittelemaan. En meinannut unta saada yöllä, kun mietin kässämessujen mahdollisuuksia. On mahtavaa innostua jostain uudesta.

Miran suunnitelmat ovat sittemmin jo hiukan tarkentuneet ja tapahtumalla on kotisivutkin.  Kässäfestareilla annetaan kävijöille mahdollisuus kokea käsillä tekemisen riemua ja tarjotaan uusia tee itse -ideoita. Paikalle tulee paljon materiaali-  ja tarvikemyyjiä, työpajoja, demoja sekä tuote-esittelyitä. Valmiiden käsitöiden myynti on vain pieni sivujuonne, sillä innostava tekeminen on tärkeintä. Tapahtuma on avoinna 10. – 11.5.2019, molempina päivinä festarihenkeen klo 12 – 20. Pääsylipun hinta on 10 euroa/ päivä tai 18 euroa/ 2 päivää.

www.kässäfestarit.fi

www.facebook.com/kassafestarit/

Opetus 7: Käsityöalalla riittää toimittajallekin tekemistä, ehkä jopa palkallista joskus: tiedottamista, organisointia.