Tossut ja kranssi kierrätysnahkapaloista - helppoa, hauskaa ja halpaa

Opiskelen Kankaanpään opistossa kädentaitojen ohjaajaksi. Koulutukseen kuuluu monenlaista kiinnostavaa tekemistä kankaanpainannasta lasitöihin. Kyse on toki vain maistiaisista, mitään syvätaitajaa ei tule, jos tekee nahkatöitä vaikka neljä päivää. Mutta on todella kiinnostavaa tutustua uusiin työtapoihin ja -välineisiin monipuolisesti, vaikkakin vain pinnallisesti.

Nahkatyöt ja tuotesuunnittelu olivat kivasti lomittain, ja aikaa omalle tuotteelle oli lopulta lähes pari viikkoa. Nahkatyöt ovat minulle uusia, mutta laukkujen ja muiden isojen nahkatöiden teko ei minua kiinnostanut. Toimin samalla logiikalla kuin muissakin käsitöissä: olen varsinainen roska-Reija ja innostun usein arvottomasta ylijäämämateriaalista. Niin nytkin. Kun toiset ostivat kokonaisia vuotia tai isoja palasia, minä käännyin ilmaislaarin puoleen, jossa oli pieniä nahkapalasia. Päätin tehdä tohvelit ja ovikranssin.

Omasta tuotteesta piti ensin piirtää kaava. Muotoilin tossun kaavan ensin sanomalehdelle ja sitten tälle kuvan kuitukankaalle, josta ompelin tossujen koekappaleet.

 

Päätin tehdä tossut säkkikankaan oloisesta kankaasta, jota löytyi opiston varastosta. Valitsin työtavakseni käsin ompelun, sillä se on mielestäni hyvin terapeuttista. Toki koneella ompelu olisi nopeampaa, mutta en tässä etsinyt nopeutta.

 

Valitsin kivan väriä mokkanahan paloja ja ompelin niistä erilaisia kuvioita. Ompeluun käytin nahkaneulaa ja kestävää vahalankaan. Tässä kuvassa on kaksinkertainen tossun päällisosa, jonka harsin yhteen vihreällä langalla.

Naskali on kätevä työväline nahkatöissä. Painon sillä stryroksia vasten reiät nahkaan ennen käsin ompelua.

Tossun pohjaan ompelin liukesteeksi pari isoa mokkapalaa. Kaksinkertaisen pohjan välissä on vielä joustava kovikekangas.

En tavoitellut kahta samanlaista tossua, vaan menin saatavilla olevien nahkapalojen ehdoilla.

Tossuparistani tuli mielestäni oikein sievä ja mukava. Kävin kuvaamassa ne Kankaanpään opiston pihalla Ruokojärven rannalla.

Halusin kokeilla myös nahan ompelua koneella ja lähdin suunnittelemaan "nahkaryijyä" eli ompelin mokkanahkasuikaileita säkkikangaspohjalle. Väliosia aion kirjoa. Tämä projekti jäi vielä hautumaan, ja palaan siihen keväällä.

Tein Nissan Micra -autolleni eli Nisulle avaimenperän. Siinä pääsin kokeilemaan parkkinahan kuviointia ja polttamista. Nahan pintaa voidaan koristella monin tavoin. Yleensä parkkinahka kastellaan kevyesti trasselilla tai sienellä ennen kuviointia. Etukäteen suunniteltu kuvio tehdään muotoilupuikolla  tai erilaisilla punsseleilla painaen.

Näissä minun avaimenperissäni olen käyttänyt metallipunsselia, eräänlaista leimasinta, jolla saadaan pinnasta erottuvia kuvioita. Kuviointi tehdään niin, että punsselin kuviopää asetetaan nahan pintaan kohtisuoraan ja napautetaan vasaralla punsselin toiseen päähän. Oikean ja sopivan voiman löytää kokeilemalla. 

Nahan polttokuviointi oli yllättävän hauskaa. Tein polttokolvilla nahkaan erilaisia kirjaimia ja numeroita vapaalla kädellä. Laitoin joukkoon myös kyrillisiä ja kreikkalaisia kirjaimia. Nahkaan voi toki jäljentää mallin piirtopuikolla ja polttokuvioida sen mukaan. Kolveissa on usein kuviollisia vaihtopäitä ja erilaisia piirtokärkiä.

Ohuet mokkanahkasuikaleet innostivat minua kranssitekoon. Ompelin ensin kranssipohjalle käsin säkkikangaspalasia - nämäkin olivat jätemateriaalia, liian pieniä moneen tarkoitukseen. Säkkikangaspalaset voisi myös liimata kranssipohjalle. Näin harvanakin kranssi olisi mielestäni kaunis ja tyylikäs, mutta halusin työstää sitä lisää.

 

Kranssi on todella yksinkertaisesti tehty. Ohuita nahkanauhoja vain solmitaan sen ympäri. Lopuksi tein nahkanauhoista "pallon", jonka laitoin virkatun nauhan päässä roikkumaan kranssin keskelle. Kranssin ripustusnauha on yksikertaisesti kranssin ympärillä oleva pitkä nahkanauha. 

Moni muu teki kurssilla paljon vaativampia nahkatöitä. Maarit ompeli itselleen upean nahkaessun, joka on kätevä niin keramiikka- kuin puutöissäkin.

Kankaanpään opisto on niin kauniilla paikalla, että käsitöitä kannattaa lähteä ulos kuvaamaan.

 

Opiston pihalla on tämä kaunis Emil Cedercreutzin työ.

Tämä rakennus on nimeltään Taitola, ja siellä on kaikki opetustilat. Kankaanpään opistossa järjestetään paljon kädentaitojen kesäkursseja. Ensi kesänä heinäkuussa on tulossa myös nahkatyökurssi. Sen ohjaa virolainen Ivi Laas, ja aiheena ovat uudet, nykyaikaiset nahkalaukut.

Kesäkurssien hakuaika alkaa 6.3.2018. Mutta jo nyt voi tutkia, mitä viime vuoden kursseilla on puuhattu.

http://www.kankaanpaanopisto.fi/koulutukset/